Romano Prodin keskusta-vasemmistolaisen hallituksen kaatuminen torstai-iltana Italian senaatin synkässä istuntosalissa vain viidellä äänellä teki lopun vajaat kaksi vuotta kestäneestä hauraasta poliittisesta kokeilusta, jota ovat leimanneet kiistat ja myllerrykset.
Aikapommi, jonka edellinen pääministeri, oikeistolainen Silvio Berlusconi jätti Prodille perinnöksi - vaalijärjestelmä, joka pakottaa äänestäjät äänestämään tuntemattomia ehdokkaita - teki lopulta tehtävänsä.
Vaikka lopullisen kriisin aiheuttikin muutaman senaattorin yllättävä siirtyminen pääministerin hallituskokoomuksesta opposition tueksi, mikä oli tyypillinen esimerkki "poliittisesta petoksesta", niin oireet ovat peräisin paljon kauempaa, jo huhtikuulta 2006, jolloin Prodi voitti Berlusconin toistamiseen.
Kommentaattorit, ja niin kansainvälinen kuin kotimainenkin media, spekuloivat nyt, millaiset ovat Italian poliittiset näkymät.
On varsin helppoa ennustaa, että peli on 71-vuotiaan pohatan Berlusconin käsissä.
Horisontissa häämöttää deja vu -ilmiö. Berlusconi suunnittelee paluuta valtaan, viidennen kerran 14 vuoden aikana.
Saattaa olla, että Berlusconin paluuta edeltävät hankaluudet yrityksissä muodostaa väliaikainen hallitus, jonka tehtävänä on laatia uusi vaalilaki, mutta lopulta Berlusconi tekee paluunsa, ehkä myös hiukan harmiksi liittolaisilleen, jotka ovat viime aikoina pyrkineet vapautumaan hänen tiukasta kontrollistaan.
Nähtäväksi jää, onnistuuko tasavallan presidentti Giorgio Napolitano yrityksissään hallita kriisiä, ehkä nimittämällä siirtymävaiheen hallituksen.
Muussa tapauksessa ennenaikaisille vaaleille ei ole vaihtoehtoa. Toisaalta koko tilanteen tekee vielä entistäkin sekavammaksi se, että keväällä on määrä järjestää kansanäänestys nykyisen vaalilain kumoamiseksi.