EU:n valtiovarainministerit päästivät maanantaina Italian pää- ja valtiovarainministerin Silvio Berlusconin pinteestä ja uskoivat tämän lupauksiin maan suureksi revenneen budjettivajeen kuriin panosta. Ministerit eivät siten antaneet Italialle niin sanottua varhaista varoitusta, vaikka sen budjettialijäämä hipoo kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta eli EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen mukaista ylärajaa.
Aiemmin nähdyn perusteella ministerien päätöstä voi tuskin pitää yllätyksenä. EU:n sopimusten noudattamista valvova komissio esitti Italialle samasta syystä varhaista varoitusta jo aiemmin keväällä, mutta valtiovarainministerit päättivätkin antaa maalle aikaa talouden oikaisuun. Nyt niistä saatiin lupauksia Berlusconin suulla, mutta itse päätökset ovat viemättä läpi Italiassa. Maan hallitus on hajoamisen partaalla, ja julkista taloutta painaa valtava velka samaan aikaan, kun valtiovarainministerin salkunkin haltuunsa ottaneen Berlusconin pitäisi lunastaa äänestäjille antamansa lupaus veroalennuksista.
Siksi paikalla olleilta valtiovarainministereiltä kuultu arvio, että Italian tapaus on nyt loppuun käsitelty, kuulostaa ennenaikaiselta, niin sanotulta viralliselta optimismilta. Kokouksesta jäi poliittisen teatterin vaikutelma: Berlusconi vakuuttelee ja muut ministerit ovat uskovinaan, koska se on poliittisesti tarkoituksenmukaista.
Tosin ministerien todelliset näkemykset asiasta saattoivat olla toista kuin miltä kokouksen lopputulos näyttää. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki arvioi paikan päällä, että Italia onnistuu, jos talouden kasvu lähtee käyntiin. Mutta entä jos ei lähde? Tämän tilanteen varalta Italialle olisi syystä voinut antaa varoituksen. EU:n komission keväisen arvion mukaan Italian budjettialijäämä voi ensi vuonna nousta jopa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Toisaalta EU:n valtiovarainministerien voi sanoa toimineen johdonmukaisesti. Viime vuonnahan ministerit jättivät komission kehotuksesta huolimatta varoittamatta Saksaa ja Ranskaa, vaikka nämäkin selvästi rikkoivat vakaussopimuksen sääntöä budjettivajeesta. Vakaussopimuksesta kiinni pitävien maiden ja EU:n komission kannalta tällainen johdonmukaisuus on kuitenkin piinallista ja koko EU:n uskottavuudelle vahingollista.
Brysselin kokouksen perusteella vahvistuu kuva, että yhteisesti sovitut säännöt eivät koske unionin suuria jäsenmaita. Suurta maata ei saa varoittaa huonosta taloudenpidosta, koska sellainen olisi sille poliittinen nöyryytys. Näin siitä huolimatta, että vakaussopimuksen tarkoituksena on turvata nimensä mukaisesti talouden tasainen kasvu unionin alueella, sen kaikissa maissa.
Kiinnostavaa on nähdä, miten EU:n finanssiministerit tulevaisuudessa toimivat siinä tapauksessa, että jokin unionin pienistä tai keskisuurista jäsenmaista rikkoo tai on vaarassa rikkoa kasvusopimuksen ehtoja. Johdonmukaisuus vaatisi samanlaista joustoa myös silloin, mutta se linja on tuhoisa. Poliittista kurinpitoa jäsenmaataan kohtaan EU on viime vuosien aikana kertaalleen näyttävästi harjoittanut. Kun Itävallan hallitukseen tuli alkuvuonna 2000 Jörg Haiderin äärioikeistolainen Vapauspuolue, EU asetti Itävallan kuukausien mittaiseen poliittiseen eristykseen. Mutta Itävalta onkin vain keskisuuri jäsenmaa.
Oman ratkaisunsa kasvu- ja vapaussopimuksen sitovuudesta antaa ensi viikon tiistaina EY:n tuomioistuin. Sen on määrä päättää, toimivatko EU:n valtiovarainministerit viime vuonna vastoin unionin lakeja, kun Ranskan ja Saksan annettiin rikkoa alijäämäsääntöä ilman seuraamuksia. Tuomioistuimen päätöksellä on melkoista painoa koko unionin uskottavuuden kannalta.