Populistien vetämä Italian hallitus aikoo toteuttaa talousoppia, joka tuo mieleen paroni von Münchhausenin metodit.
Italia on niin keskeinen euromaa, että sen ajautuminen kriisiin heilauttelisi koko Eurooppaa.
Italian valtion kymmenen vuoden joukkolainojen korot lähtivät viime toukokuussa jyrkkään nousuun ja ovat edelleen paljon ylempänä kuin muissa isoissa euromaissa. Korkoero euron ankkurimaahan Saksaan on noin kolmessa prosenttiyksikössä.
Mitä Italiassa tapahtui loppukeväästä? Siellä tehtiin hallitusta, johon lopulta tulivat populistinen Viiden tähden liike ja äärioikeistolainen La Lega. Pääministeriksi tuli sitoutumaton Giuseppe Conte.
Hallitusohjelman ensimmäiset versiot olivat muun euroalueen kannalta hyvin huolestuttavia. Niissä jopa vaadittiin Euroopan keskuspankkia antamaan anteeksi osa Italian velasta. La Legan uhopuheet aiheuttivat pelkoja, että Italia voisi jättää koko euroalueen.
Lopullinen ohjelma oli maltillisempi ja korosti Italian roolia osana EU:ta. La Legan johtaja, varapääministeri Matteo Salvini on kuitenkin koko hallituskauden ajan viskellyt kiviä Brysselin suuntaan.
Jännitteet Italian ja Brysselin välillä ovat viime päivinä taas kasvaneet. Ne liittyvät Italian hallituksen valmistelemaan budjettiin. Tämänhetkinen luonnos vetäisi budjettialijäämän 2,4 prosenttiin BKT:stä, kun edellisen hallituksen tavoite oli pitää alijäämä alle yhdessä.
Alijäämä venähtää yksinkertaisesta syystä: budjettiesitys lisäisi valtion menoja ja vähentäisi tuloja. Esimerkiksi eläkeikää laskettaisiin ja eläkkeitä nostettaisiin.
Unionin kasvu- ja vakaussopimuksen noudattamista vartioiva EU:n komissio ärähti Italian hallitukselle viime viikolla. Roomassa päät eivät kuitenkaan kääntyneet.
Valtiovarainministeri Giovanni Tria pahoitteli maanantaina unionin sääntöjen rikkomista, mutta totesi, että Italia kasvattaa nyt bruttokansantuotettaan. Kyseessä olisi siis perinteinen velkaelvytys.
EU:n komissio ei niellyt selitystä vaan ilmoitti tiistaina tylysti, että Italian on muutettava budjettiaan. Matteon tiistai-illan kommentin mukaan EU hyökkää nyt ”kansaa” vastaan.
Teoriassa hallituksen talousoppi voisi toimia. Ongelma vain on, että EU:n lisäksi sijoittajatkaan eivät siihen usko. Toimia pidetään lumelääkkeenä.
Sijoittajien epäuskoa Italian talouden kuntoon kuvaavat valtionlainojen korkealla huitelevat korot, ja ne taas tekevät hallituksen antamien hövelien lupausten toteutuksesta entistä kalliimpaa.
Ilman merkittäviä talousuudistuksia kyseessä on lähinnä yritys nostaa kansantalous suosta paroni von Münchhausenin opein, itse omista hiuksista kiskoen. Se toimii tunnetusti kehnosti.
Italiaa vaivaavat heikko tuottavuus ja kilpailukyky. Pankkien taseissa on valtava määrä ongelmaluottoja. Isojen ongelmien oikaisu vaatisi päätöksiä, joista äänestäjät eivät pidä. Sellaisia populistit kammoksuvat.
Ekonomistien mielestä riski siitä, että Italia aiheuttaisi kriisin uhan koko euroalueelle, ei lähiaikoina ole suuri. Italia toimii nyt kuitenkin testialustana, joka näyttää, millaisiin tuloksiin populistinen hallitus voi vastavirtaan kulkevalla talouspolitiikallaan yltää.