Italiassa aikuistuminen ja itsenäistyminen on hidas prosessi. Siinä missä tanskalaiset ja suomalaiset muuttavat pois lapsuudenkodistaan keskimäärin parikymppisinä, Italiassa äidin helmoista irrottaudutaan vasta kolmenkympin hujakoilla.
Usein Italian mammanpojilla ja -tytöillä eli "mammoneilla" ei ole valinnanvaraa. Suurimmat syyt kotiin jäämiseen ovatkin taloudelliset.
- Asun yhä vanhempieni luona, sillä en pysty maksamaan vuokraa. Olen vastikään siirtynyt työelämään ja parhaillaan palkattomassa harjoittelussa, Roomassa asuva Gennaro Cannata, 27, kertoo.
Palkaton tai muutaman sadan euron korvausta vastaan suoritettava harjoittelu on useilla aloilla enemmän sääntö kuin poikkeus. Harjoitteluajat ovat pitkiä, eikä hyvinpalkattua työtä välttämättä ole tarjolla sen jälkeenkään.
Samaan aikaan asuntojen vuokra- ja ostohinnat hipovat suurissa kaupungeissa taivaita.
Vaikeinta omilleen muuttaminen on opiskelijoille. Opiskelija-asuntoja on liian vähän, opiskelu on maksullista ja opintotukea saavat vain harvat ja valitut.