Poliitikot voivat ennen vaaleja asettaa tiukkoja ehtoja hallitusyhteistyölle. Vaalien jälkeen ne saattavat unohtua, kun jokainen haluaa päästä hallitukseen.
Keskustelu uuden hallituksen pohjasta käy kuumana, vaikka vaaleihin on aikaa kuukausitolkulla. Pääministeri Paavo Lipponen on saanut omiltaan risuja ilmoitettuaan yksiselitteisen tuntuisesti, että vaihtoehtoina ovat SDP:n johtama hallitus tai porvarihallitus. Tiukka rajaus lieneekin Lipposen henkilökohtainen mielipide, ei sosiaalidemokraattien kannanotto.
Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä sanoi Iltalehdessä pitävänsä porvarihallitusta yhtä hyvänä vaihtoehtona kuin sinipunaa tai punamultaa. Linjaus kannattaa panna merkille, onhan Itälä tähän saakka arvostellut kovin sanoin keskustan ja puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäen politiikkaa.
Itälä kuitenkin lankesi samaan kuoppaan kuin Lipponen SDP:n puoluevaltuustossa. Hän intoutui asettamaan reunaehtoja hallitusyhteistyölle. Itälän mukaan kokoomus ei lähde hallitukseen, joka laittaa osingot verolle.
Vaatimus on kova. Jos kokoomus aikoo pitää siitä kiinni vaalien jälkeenkin, puolue voi löytää itsensä oppositiosta. On hyvin todennäköistä, että SDP:n johtama hallitus panee osinkotulot kaksinkertaiselle verolle voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.
Pääministeri Lipponen toivoi jokin aika sitten, että puolueet tutustuisivat tarkoin kahden verotyöryhmän esityksiin eivätkä ampuisi niitä heti alas. Itälä ei malttanut kuunnella varoitusta. Hänen linjavetonsa varmaan tyydyttää kokoomuksen kannattajia ja tärkeitä sidosryhmiä sekä taustavaikuttajia, mutta poliittisesti viisas se ei ole.
Itälän vaatimus tuskin toteutuisi edes porvarihallituksessa. Keskustassakin saattaa löytyä valmiutta kaksinkertaiseen osinkoverotukseen, jos samalla estetään kiinteistöveron korotuspaineet. Itälän linjasta voi tulla hyvä syy siihen, miksi SDP ja keskusta voivat lähestyä toisiaan.
Osinkoverotuksen ohella Itälä edellyttää, että uusi hallitus jatkaa maltillista veronkevennyslinjaa. Kolmas kynnyskysymys on tiukka menokuri. Menoja ja velanottoa kasvattavaa hallitusohjelmaa kokoomus ei aio allekirjoittaa.
Lipponen on arvioinut porvarihallituksen todennäköisyyden kasvavan, jos SDP ei ole vaalien jälkeen suurin puolue. Toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että keskustan ja Lipposen on hankala toimia samassa hallituksessa, sen verran kovaa kieltä keskustajohtajat ovat pääministeristä käyttäneet. Sanattomaksi ei ole jäänyt Lipponenkaan.
Demokratian kannalta on tärkeää, ettei ennen vaaleja tuomita mitään puoluetta tai hallitusvaihtovaihtoehtoa kelvottomaksi. Äänestäjien on saatava vaikuttaa eduskunnan kokoonpanoon ja sitä kautta hallituspohjaan. Kansalaisten vaikutusvalta onkin perustuslain muutoksen jälkeen vahvistunut niin, että he voivat jopa taktikoida ja osallistua "pääministeripeliin".
Puolueiden kesken vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että suurimman puolueen edustaja käynnistää hallitustunnustelut eduskunnassa. Yhtä luontevaa on edellyttää, että eduskunta valitsee suurimman puolueen edustajan pääministeriksi. Se ei kuitenkaan voi olla ehdoton vaatimus; saattaahan käydä niin, etteivät muut puolueet lähde suurimman puolueen kanssa hallitukseen.
Porvarihallitus on luonteva vaihtoehto, mutta tuskin todennäköinen. Se voi syntyä, jos SDP kärsii raskaan vaalitappion ja jättäytyy loukkaantuneena oppositioon. Nyt tungos hallitukseen on SDP:ssä niin kova, etteivät vuoden 1991 tapahtumat hevin toistu.