EU:n itälaajennus ei ravistele nopeasti eurooppalaisia metsämarkkinoita, vaikka kymmenen uuden jäsenmaan mukana yhteisön talousmetsien pinta-ala kasvaa reilun kolmanneksen.
Suomalaiset metsänomistajat voivat nukkua yönsä rauhassa, sillä lähimpänä olevista Baltian maiden metsistäkään ei ole luvassa rajua puuntuontia. Kotimaassa metsäalaa kiinnostaa muun muassa Latvia, josta puuntuonnin odotetaan kasvavan Suomeen ainakin jonkin verran.
Latviassa metsäsektorin viennin kasvattamiselle on isoja toiveita ja tavoitteita. Itsenäisyyden jälkeen valtio on palauttanut puolet metsistään yksityisille. Valtio on sertifioinut omat metsänsä ja varautuu näin tulemaan entistä voimakkaammin kansainvälisille markkinoille.
Latvia pitää yhtenä kovimpana valttinaan sitä, että se on huomattavasti lähempänä Euroopan suurostajia kuin esimerkiksi kilpailijamaat Ruotsi ja Suomi.
Latvia aikoo nostaa metsäteollisuusjalosteiden vientiä, mutta moni pelko varjostaa. Maahan on rakennettu isoja sahoja, selluteollisuus on täysin nollassa. Ainakin yhdelle tehtaalle on tilaa, mutta senkin suunnitelmat takkuavat pahasti.
Haitat pelottavat
Metsissä on runsaasti sellutehtaalle sopivaa raaka-ainetta. Latvia vei esimerkiksi viime vuonna 3,9 miljoonaa kuutiota jalostamatonta raakapuuta.
Sahainvestoinnit ovat nostaneet nopeasti tukin hintaa. Siksi järeämmän puun tuonti Liettuasta ja Valko-Venäjältä kasvaa.
Maa odottaa hartaasti ulkomaisia investoijia, mutta metsäteollisuuden kehittämistä rassaa vahva vihreä aate. Neuvostoajoilta, jo lopetetusta Slokan sellutehtaasta jääneet karvaat kokemukset pitävät päättäjät ja asukkaat varpaillaan.
Tämä näkyy hyvin jo vuosia vireillä olleessa Baltic pulpin suunnitelmissa. Aluksi tehdasta puuhasivat yhdessä ruotsalainen Södra, Metsäliitto ja Latvian valtio. Södra luopui leikistä viime vuonna myymällä yhtiön osakkeet Metsäliitolle. Latvian valtiokin on luopumassa omistuksesta, mutta kaupasta ei ole sovittu.
Baltic pulpin tehdasta suunnitellaan Latvian suurimman joen, Daugavan varrelle. Riikasta 130 kilometriä itään sijaitsevaan Jekabpilsiin kaavailtu tehdas maksaisi 900 miljoonaa euroa ja työllistäisi 350 ihmistä.
Daugava laskee vetensä alapuoliseen Väinäjokeen, joka kulkee Riikan halki itämereen. Hanke pelottaa niin poliittisia päättäjiä kuin asukkaitakin siksi, että tehtaan pelätään pilaavan pääkaupungin juomaveden.
Kirjaesimerkiksi metsäpoliitikan solmuista käyvä tehdas on vastatuulessa, koska valtio epäilee työllisyysvaikutuksia liian heikoksi haittoihin verrattuna.
Puun ja kuoren välissä
Latviassa poliittinen kenttä myös vielä hajallaan. Maaliskuussa aloittaneen uuden vähemmistöhallituksen johdossa on entinen ympäristöministeri, vihreiden varapuheenjohtaja Indulis Emsis. Hänen puolueensa vastustaa sellutehdasta ja Riikan kaupunkikin on tehnyt kielteisen päätöksen.
Seuraavaksi suunnitelmaa puivat paikalliset poliittiset päättäjät. Jos ne kannattavat tehdasta, lopullisen päätöksen luvista tekee Latvian hallitus.
Tehtaasta on parhaillaan tekeillä ympäristövaikutusten arviointi, joka valmistuu lähiaikoina. Pääministeri Indulis Emsis ei ota kantaa tehtaaseen, vaan haluaa nähdä asiantuntijoiden arviot. Vihreä puolue on toistuvasti vastustanut suunnitelmaa.
"Omasta mielipiteestäni voin vielä neuvotella, mutta en vihreän puolueen kannasta", Indulis Emsis sanoi. Hän myöntää, että lähes neljän miljoonan puukuution vienti maasta jalostamattomana ei ole järkevää.
Maa- ja metsätalousministeriössäkään suhtautuminen tehtaaseen ei ole tässä vaiheessa sen selväpiirteisempää. Metsäpolitiikan osaston johtaja Janis Birgelis pitää kuitenkin tehdasta hyvänä vaihtoehtona sahojen rinnalla.
Uskoa kovaan kasvuun
Latvian metsäteollisuuden keskusliitossa sävelet on kuitenkin selvät. Keskusliiton puheenjohtaja, Latvian vaneritehtaan toimitusjohtaja Juris Bikis sanoo, että tehdas pitää ilman muuta rakentaa. Hänen mielestään tehdasta tarvitaan, mutta ympäristöpelkojen ja kuljetusten vuoksi sijoitusta voisi harkita vielä rannikolle.
"Meillä on sahoja ja niiden viereen pitäisi rakentaa sellutehdas", Juris Bikis muistutti.
Metsätalouden kehittämisajatukset haiskahtavat suomalaisille. Tuotantoa aiotaan parantaa ja laajentaa jalostusastetta nostamalla. Bikis on toiveikas, sillä Latvia kiinnostaa hänen mukaansa esimerkiksi vanhojen jäsenmaiden huonekaluvalmistajia.
Bikis on tyytyväinen nykytuloksiinkin, sillä Latvia on hänen arvionsa mukaan saavuttanut saman tason kuin muutkin isot eurooppalaiset tuottajamaat.
Ympäristöpuolenkaan suhtautuminen metsätalouteen ei ole aivan yksisilmäistä. Maailman luonnonsäätiön (WWF) Latvian metsäohjelman johtaja Janis Rozitis ei halunnut tuomita esimerkiksi tehdashanketta suoralta kädeltä. Hän vetosi yllättäen siihen, ettei oma asiantuntemus riitä puntaroimaan haittoja.
Kasvava metsien hakkuu epäilyttää latvialaisiakin suojelijoita, sillä niiden pelätään heikentävän metsien monimuotoisuutta.