Kokoomuksen alamäki ei oikene polvihousupoikien leikeillä. Puolueen johto sortui kovaan poliittiseen peliin, joka voi kostautua ikävästi.
Kunnon pelin politiikkaa ei ole Suomessa nähty aikoihin. Puolueiden menettelytavat ovat siistiytyneet. Selkään puukotuksia ei enää juuri tapahdu, niistä kun kärsivät eniten puukottajat itse. Puukotetut saavat sympatiaa ja vaaleissa ääniä. Mielipidetiedustelut osoittavat, että pääministeri Matti Vanhasen kaltaiset harmaat poliitikot ovat nyt suosiossa.
Kokoomuksen viime päivien tapahtumat edustavat lähes unohdettua poliittista kulttuuria. Kun puolueen kannatus hupenee, vastuu siitä kuuluu tietenkin ensi sijassa puheenjohtajalle. Se käynnistää puheenjohtajan vaihtoviikot. Asemansa turvaamiseksi puheenjohtaja lähtee tukemaan operaatiota, jolla hänen pahin kilpailijansa istutetaan eduskuntaryhmän johtoon eli riittävän tärkeälle paikalle niin, ettei hän ole puheenjohtajan uhkana. Nykyinen eduskuntaryhmän johtaja saa luvan väistyä, olipa hän miten kokenut ja pätevä tahansa.
Poliittinen peli kokoomuksessa on äitynyt kovaksi. Puheenjohtaja Ville Itälä vahvisti perjantaina julkisuudessa esitetyt tiedot siitä, että hän tukee kansanedustaja Jari Koskisen valintaa eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Itälä perusteli Ben Zyskowiczin syrjäytystä sillä, että ryhmän johdossa tarvitaan uudistumista jo seuraavia eduskuntavaaleja silmällä pitäen.
Itälän mukaan kokoomuksessa pitää nyt näyttää myös henkilötasolla muutosta. Uuden miehen tai naisen on astuttava remmiin nyt, jotta vuoden 2007 vaaleissa on riittävä kokemus ja näkemys siitä, että vaalit voitetaan.
Ryhmänjohtajan vaalissa Itälä asetti myös oman arvovaltansa peliin, kun hän heitti avoimen taisteluhansikkaan Zyskowiczille. Itälälle ei kelvannut edes Zyskowiczin esittämä kompromissi, että hän vetäytyisi ryhmän johdosta vaalikauden puolessa välissä. Entäpä jos Zyskowicz voittaakin maanantain äänestyksen? Se voi johtaa pahimmillaan siihen, että Itälän päivät kokoomuksen puheenjohtajana ovat luetut.
Todennäköistä kuitenkin on, ettei Itälä ole lähtenyt soitellen sotaan. Hänellä täytyy olla jonkinlainen näkemys jokaisen ryhmän jäsenen mielipiteestä ja käsitys vaalin lopputuloksesta. Hän näyttää myös uskovan siihen, että eduskuntaryhmän enemmistö ottaa huomioon hänen suosituksensa ryhmäjohtajan vaihtamisesta.
Se on todennäköistä, mutta Itälän taktiikka on silti uhkarohkea. Jos kokoomuksen kansanedustajat hyväksyvät ryhmäjohtajan vaihdoksen, puolueen äänestäjät voivat olla eri mieltä. Kansalaisilla on taipumus asettautua uhrin puolelle.
Ben Zyskowicz on palvellut lojaalisti kolmea puheenjohtajaa. Siksi kova peli hänen syrjäyttämisekseen voi vaikuttaa voimakkaastikin kokoomuksen kannattajiin. Jokainen ymmärtää, että Itälä taistelee omasta asemastaan ja on valmis uhraamaan siksi Zyskowiczin.
Puolueen kasvot uudistuvat eduskuntaryhmän puheenjohtajan vaihdosta Itälän toivomalla tavalla, mutta miten käy laadun puoluejohdossa? Heikkeneekö se? Zyskowicz on kokoomuksen kokeneimpia ja taitavampia kansanedustajia. Jos hän ei anna itsestään kaikkea jatkossa puolueen hyväksi, kokoomus saattaa joutua kärsimään siitä.
Vaikka Itälä ja Koskinen nyt vakuuttelevat hurskaasti, ettei asioita ole haluttu hoitaa kenenkään selän takana, todellisuus puhuu toista. Isku ryhmäjohtajaa vastaan käynnistettiin hänen lomamatkansa aikana.