Tshekin tuore vaalitulos heijastelee Itä-Euroopan maissa kytevää tyytymättömyyttä EU:ta kohtaan.
Yhtä köyttä vetävää itäeurooppalaista kapinaryhmää EU:hun tuskin kuitenkaan syntyy.
Jos menestyy bisneksissä, pystyykö hoitamaan myös maan asioita? Tätä ha-luavat nyt kokeilla Tshekin äänestäjät, jotka viikonloppuna nostivat parlamenttivaalien voittoon miljardööri Andrej Babisin.
Lähinnä teollisuudessa omaisuutensa koonnut poliitikko ei loikannut menestykseen aivan politiikan ulkopuolelta, sillä hänellä on takanaan yli kolmen vuoden kokemus valtiovarainministerin pestistä. Populistipuolueen johtaja kuitenkin savustettiin hallituksesta viime toukokuussa sen jälkeen kun hänen ylleen oli kasaantunut vakavia väärinkäytössyytöksiä.
Babisin ANO-puolue kokosi lähes 30 prosenttia äänistä. Jos päällä oleva rikostutkinta ei nouse ylittämättömäksi esteeksi, Babisista tulee Tshekin pääministeri.
Muutakin Eurooppaa kiinnostaa nyt se, mitkä ovat Babisin kyvyt ja halut yhteistyöhön muiden EU-maiden kanssa. Hänen voittoaanhan on kuvattu uudeksi iskuksi päin unionia.
Yhtäältä Babis on esimerkiksi torjunut ajatuksen Tshekin eurojäsenyydestä – jota kansalaisetkaan eivät mielipidemittausten mukaan kannata. Samoin hän on tyrmännyt saneluna EU:ssa päätetyn turvapaikanhakijoiden kiintiöinnin. Toisaalta Babis ei halua Tshekin eroa EU:sta eikä edes kansanäänestystä asiasta.
Teollisuuspohatan pääministe-riys joka tapauksessa piirtäisi itäisen Euroopan poliittiseen kenttään uusia linjoja. On ennakoitu, että niin sanotut Visegrad-maat eli Puola, Unkari, Tshekki ja Slovakia nostaisivat edelleen oppositioprofiiliaan unionin sisällä.
Tämä ei ole varmaa. Neljällä maalla on tavoitteissaan merkittäviä eroja. Siinä missä Unkarin johtaja Viktor Orban veljeilee Venäjän kanssa, Puolan suhde samaan maahan on pitkäkestoisessa tulehdustilassa. Ja toisin kuin Puola ja Unkari, Slovakia näyttää olevan hakeutumassa kohti unionin ydintä.
Erikoista entisten kommunistimaiden kehityksessä on paluu kohti autoritaarista politiikkaa. Näin etenkin Puolassa ja Unkarissa, joissa opposition toimintaedellytyksiä ja jopa oikeusjärjestelmän riippumattomuutta on pyritty murentamaan.
Tshekin vaalituloksesta voisi päätellä, että maa on elänyt taloudellista ja poliittista kriisiä. Kuitenkin talouden pyörät rullaavat kuumina, ja työttömyys on ennätysalhaista.
Ärtymystä kansalaisten keskuudessa ovat kuitenkin herättäneet korruptio ja taloudelliset väärinkäytökset, joita sosialismin jälkeisinä vuosina ei ole kyetty kitkemään, samoin kuilu köyhien ja rikkaiden välillä.
Sitä yllättävämpää on, että lähes joka kolmas tshekkiäänestäjä halusi antaa tukensa poliitikolle, joka on upporikas ja itse epäiltynä talousrikoksista.
Ehkä kyse on siitä, että pitkän kommunistivallan muistijäljet edelleen luovat epäuskoa perinteisen demokraattisen päätöksenteon mahdollisuuksiin.
Se henkinen prosessi, jonka Baltian maiden kansalaiset kävivät läpi hämmästyttävän nopeasti, näyttää muualla entisessä Itä-Euroopassa olevan edelleen kesken.