Pääkirjoitus

Itä-Uk­rai­nan varjo kaa­su­so­vun yllä

Venäjä ja Ukraina pääsivät EU:n myötävaikutuksella sopimukseen sitkeässä maakaasukiistassaan.

Venäjä ja Ukraina pääsivät EU:n myötävaikutuksella sopimukseen sitkeässä maakaasukiistassaan. Venäjä sulki kaasuhanan kesällä vetoamalla Ukrainan maksurästeihin. Krimin miehitys ja taistelut Itä-Ukrainassa ovat hidastaneet sovun syntyä.

Sopimuksen mukaan Ukraina maksaa 3,5 miljardin euron kaasuvelkansa Venäjälle tämän vuoden aikana. Ukraina on vararikon partaalla, joten rahat sille järjestää EU yhdessä kansainvälisten rahoittajien kanssa. Sopimus tuli kreivin aikaan talven kynnyksellä.

Sopimus ulottuu ensi vuoden maaliskuulle saakka. Sen kestävyyttä voi syystä aprikoida, siksi tulenarka tilanne maiden välillä on. Sodaksi yltynyt Itä-Ukrainan kriisi on ratkaisematta ja voi pitkittyessään koetella kaasusopua.

Kaasuhanan avaaminen on kaikkien osapuolten intressissä. Talousvaikeuksissa oleva Venäjä tarvitsee tuloja ja tuontienergiasta riippuvainen Ukraina kaasua. Myös EU:n etu on saada pidetyksi kaasuhana auki, sillä EU-maiden kaasusta kolmannes tulee Venäjältä ja tästä puolet Ukrainan kautta.

Venäjän ja Ukrainan väliset kaasukiistat ovat toistuneet vuodesta toiseen. Yhteenotoissa maksetaan vielä edesmenneen Neuvostoliiton laskuja. Ukrainan teollisuus rakentui muualta Neuvostoliitosta saadun halvan energian varaan.


Sopimus osoittaa, ettei Euroopan unioni ole suinkaan niin heikko kuin helposti sanotaan. Tällaista väitti viimeksi professori Timo Vihavainen. Kaasusopimusta olisi ollut vaikeaa, ellei peräti mahdotonta saada aikaan ilman EU:ta.

Unionilla ei ole juuri sotilaallisia lihaksia, mutta niin sanottua pehmeää voimaa sillä on. Sitä pitää vain käyttää.