Itä-Suomen hovioikeuden uutta kohupäätöstä odotellessa voisi yrittää miettiä, mistä nyt oikein on kyse. Nythän on niin, että hovioikeuden presidentti Markku Arponen on paljastanut Hufvudstadsbladetissa, että Mikkelin käräjäoikeudessa vastikään tuomitun pedofiilin saama vankeusrangaistus on niin ankara, että valituksen jälkeen tuomio todennäköisesti alenisi.
Siis, jos siitä valitetaan. Arponen tuli antaneeksi melkoisen tukevan selkänojan mahdolliselle tyytymättömälle osapuolelle.
Surullisenkuuluisan hovioikeuden nimi pyrkii tuomaan hymyn huulille, vaikkei siihen ole mitään syytä. Kyse on hovioikeuden raiskaajia ja pedofiilejä koskevista päätöksistä, joita yleinen mielipide ei ymmärrä. Ei voi ymmärtää, eikä tarvitsekaan, jollei taustalta löydy jotain, mitä ei jostain syystä ole julkisuuteen kerrottu.
Oikeusministeri Johannes Koskinenkin puistaa jo päätään. Hän pitää Arposen tuoretta lausuntoa kummallisena. Sitä se totisesti on jo senkin takia, ettei tuomioistuimen edustaja tavallisesti ota kantaa tapaukseen, jonka tuomioistuin mahdollisesti saa käsiteltäväkseen. Näinhän Koskinen lyhykäistä kommenttiaan perusteli.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö: sen tekijä ja teko ovat vaikeasti lähestyttäviä asioita. Pahuudesta pysyy parhaiten erossa, kun torjuu koko asian. Itä-Suomen hovioikeuden tuomarit ovat ihmisiä siinä kuin muutkin. Ehkä hekään eivät halua nähdä, että näin vastenmielinen ilmiö koskettaa juuri sitä yhteisöä, jossa he itsekin elävät.
Vaikka ilmiö ei ole uusi, vaan se on koskettanut ihmiskuntaa läpi sen historian, olemme tulleet tietoisiksi pedofiliasta ja ennen kaikkea sen vakavista ja pitkäaikaisista vaikutuksista uhrin elämään.
Tietoisuus lisää tuskaa. Tässä tapauksessa silmien peittämisen logiikka alkaa ontua pahasti.
On vaikea ymmärtää, että siisti ja säntillinen naapuri voisi loukata henkisesti ja fyysisesti lasta niin syvästi kuin mistä pedofiliassa on kyse. Laitapuolen kulkijoille leima istuisi paremmin, mutta se ei mene niin, eikä ilmiötä voi tälläkään argumentilla vähätellä. On tunnustettava, että kyse on tekijän hyvin syvällisestä ja rakenteellisesta häiriöstä, ei ulkonäöstä.
Myös raiskaukset satuttavat vakavasti, eikä rikoksen uhri parannu vammoistaan ilman apua, jos niinkään. Kun tämän kaiken tietää, on entistä ymmärrettävämpää, että Itä-Suomen hovioikeuden päätökset hätkäyttävät. Yhtä aikaa murenee kansalaisten usko oikeuden voittoon.
Ei vain voi olla niin, että raiskaajan tuomio lievenee ehdottomasta ehdolliseksi sillä perusteella, ettei tuomitulla ole rikostaustaa tai että hän vankeustuomion takia menettäisi vakituisen työpaikkansa. Ei käy, että vankeustuomio lyhenee kahdella vuodella, koska tuomitun rahalliset korvaukset ovat huomattavia. Eikä tutun raiskaaminen voi olla hyväksyttävämpää kuin tuntemattoman.
Viimeisintä julkisuuteen tullutta tapausta Kuopion käräjäoikeus piti törkeänä ja tuomitsi miehen 3,5 vuoden vankeuteen. Itä-Suomen hovioikeus ei sen sijaan yhtynyt käsitykseen törkeästä teosta, jolloin syyteoikeus vanhentui ja vuosia lapsia hyväksikäyttänyt mies pääsi vapaaksi.
Olisi mielenkiintoista verrata muiden hovioikeuksien päätöksiä Itä-Suomen hovioikeuden päätöksiin. Selvyyttä toisi myös käräjäoikeuksien ratkaisujen vertaaminen. Onko niin, että Itä-Suomen hovioikeuden alueen käräjäoikeuksien tuomiot eroavat muiden käräjäoikeuden tuomioista?