Listaukset yliopistojen paremmuudesta ovat aina tulkinnanvaraisia, mutta jotain ne kertovat. Brittiläisen Times Higher Education -julkaisun listakärki aina sijalle 16 koostuu pelkästään amerikkalaisista ja brittiläisistä mahtiyliopistoista. Se ei ole uutta, sillä nämä harvardit, oxfordit ja princetonit ovat aina aidosti huipulla, mitattiinpa miten tahansa.
Kiinnostavampaa on, mitä niiden jälkeen tapahtuu. Siellä liikkeen suunta ei ole vielä mullistava mutta on silti selvä. Amerikkalaiset oppilaitokset ovat yleisesti ottaen putoilemassa alaspäin. Nousijoita löytyy Euroopasta ja Aasiasta.
Anglosaksisen maailman ylivoima opetuksen ja tieteen kärjessä on yhä ylivoimainen eikä varmasti ihan pian murru. Vähitellen joukkoon silti hinautuu jo muitakin. Kiinalaiset, eteläkorealaiset, japanilaiset ja intialaiset ovat aloittaneet nousunsa, ja harppovatpa siellä vähitellen ylöspäin myös Moskova ja Pietari.
Vaurastuvien maiden panostus tieteeseen alkaa näkyä. Samalla eurooppalaiset yliopistot ovat yleisesti pitäneet hyvin pintansa. Enemmän mietittävää alkaa olla amerikkalaisilla, jos laskusuunta jatkuu.
Miettimistä on myös Suomessa. Sadan kärjessä ei enää ole yhtään suomalaisyliopistoa, kun Helsingin sijoitus laski. Turku, Kuopio ja Oulu sinnittelevät maailman 300-400:n parhaan joukossa.
Mutta sellaiset kuin Kööpenhamina, Århus, Lund, Uppsala, Oslo, Bergen ja Göteborg ovat komeasti mukana 200:n kärjessä. Suomi on jo muita pohjoismaita jäljessä, eikä kaikkien panosten sijoittaminen Aalto-yliopistoon paranna yleisesti suomalaisyliopistojen asemaa vähääkään, vaan luultavasti heikentää sitä nykyisestä.