Vuosikymmeniä jatkunut kädenvääntö Vuotoksen altaasta on tuntuvasti vaikuttanut Itä-Lapin kehitykseen ja ilmapiiriin. Tekoallasta ei nyt tule hautaamaan alleen Kemihaaran soita ja tekemään sähköä, mutta henkisesti koko jupakka on haudannut alleen paljon Itä-Lapin tulevaisuudesta.
Edes korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei riittänyt panemaan pistettä Vuotos-keskustelulle. Allas oli yhä mahdollisena erillislakina esillä hallitusneuvotteluissa, mutta ajatuksesta luovuttiin. Uusi hallitus ei asiaa vie eteenpäin. Tämän viimeistään pitäisi lopettaa allaskeskustelu lopullisesti. Enää ei ole mitään mieltä puhua siitä, olisiko Vuotos hyvä vai huono asia. On yksinkertaisesti vihdoinkin, ensi kerran sitten 1960-luvun, lähdettävä siitä, että se on täysin loppuunkäsitelty kysymys.
Mikään muu Suomen kolkka ei ole joutunut elämään vastaavassa epävarmuudessa näin pitkään. Siksi on täysin kohtuullista ajatella, että Itä-Lappi on erityistapaus kehitysalueidenkin joukossa. Sisäministeriön kokoama ja keskiviikkona raporttinsa jättänyt Itä-Lappi -työryhmä muistuttaakin, että odotukset valtion toimenpiteiden suhteen ovat alueella suuret.
Kokonaiskuva Itä-Lapin tilanteesta on synkkä: väkeä muuttaa pois, syntyvyys pienenee, työttömyys on maan toiseksi korkein, ja ylipäätään kaikki vertailuluvut ovat huonompia kuin muualla Lapissa.
Viime vuoden lopulla asetettu työryhmä ei pystynyt löytämään viisastenkiveä. Toiveet asetetaan matkailuun, Venäjä-yhteyksiin Sallan raja-aseman kautta ja tuotantoon, kuten puunjalostukseen ja mahdolliseen Soklin kaivokseen.
Tärkeintä onkin, ettei yhtä ulkoa tulevaa ihmelääkettä Vuotoksen tapaan jäädä odottamaan. Itä-Lapin tulevaisuus on rakennettava pienin askelin. Rajan avaaminen on selkeä uusi parannus alueen mahdollisuuksiin, mutta siinäkään mitään ei tapahdu automaattisesti. Venäjä-yhteyksiin liittyvä matkailun ja palveluiden tuotteistaminen vaatii paljon työtä.
Itä-Lapin tilanne ei ole toivoton. Alueella on selviä vahvuuksia ja mahdollisuuksia, mutta samalla siellä joudutaan kamppailemaan, että edes nykytilanne säilyisi.
Työryhmän raportti ei kehitystä vielä muuta, mutta se toivon mukaan saa aikaan sen, että Itä-Lapin erityisolot otetaan jatkossakin vakavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alueen infrastruktuurista pidetään huolta ja julkisille toimijoille taataan riittävät määrärahat, jotta niiden avulla luodaan edellytyksiä myös yksityiselle elinkeinotoiminnalle.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen on syytä pitää kiinni lupauksestaan tukea seuturahaston perustamista.
paakirjoitus@kaleva.fi