Suurten kaupunkien C21-verkosto kokoontui valmistelemaan yhteisiä hallitusohjelmatavoitteita. Kaupungit tekevät ensimmäistä kertaa listan hallitusohjelmatavoitteiksi. Perinteisesti tavoitteita on totuttu näkemään maakunnilta ja etujärjestöiltä. Harvaan asutun maaseudun verkosto julkisti hallitusohjelmatavoitteensa 10.1.
Kaupunkien lopullinen kannanotto julkaistaan lähiviikkoina. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori sanoi Ylen haastattelussa 23.1., että kaupungistumisen megatrendi muuttaa myös Suomea – haluttiin tai ei – ja se pitää ottaa vakavammin kuin tähän asti on otettu.
Jäin miettimään, mitä yhteistä loppujen lopuksi Rovaniemellä ja Oululla tai Joensuulla on Etelä-Suomen kaupunkien kanssa. Kainuun maakuntakeskus Kajaani ei joukkoon edes mahdu.
On ymmärrettävää, että kaupungit hakeutuvat erilaisiin verkostoihin ja oppivat toisiltaan. Kaupungeilla onkin monia yhteisiä sisäisiä kaupunkikehittämiseen liittyviä asioita, joihin löytyy ratkaisuja yhdessä pohtimalla.
Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien edunvalvonta on organisoitu kahdella vapaaehtoisella neuvottelukunnalla: Pohjois-Suomen ja Itä-Suomen neuvottelukunnalla.
Tiedän, että neuvottelukunnat kokoontuvat säännöllisesti. Neuvottelukuntien kokoonpano on maakuntapohjainen. Jäseninä ovat myös alueen kansanedustajat. Lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomella on yhteinen EU-toimisto Brysselissä.
Rehellisyyden nimissä on todettava, että neuvottelukuntien painoarvo on jäämässä muun muassa C21:n kaltaisten verkostojen varjoon. Niiden keulakuvaksi ei ole saatu valovoimaisia henkilöitä, joiden kannanotot kiinnostaisivat valtakunnan mediaa.
Neuvottelukuntien ollessa maakuntavetoisia on niiden toiminta jäänyt valitettavan irralliseksi kuntien ja kaupunkien toiminnasta.
En missään nimessä halua väheksyä neuvottelukuntien tekemää työtä. On kuitenkin huomioitava ympärillä tapahtuva kehitys ja kysyttävä, miten jatkossa Itä- ja Pohjois-Suomen edunvalvontaa tehdään, ketä siinä halutaan olevan mukana ja miten siitä saadaan vaikuttavaa.
Itä- ja Pohjois-Suomelle tärkeitä asioita on saatava tulevaan hallitusohjelmaan. Ei vähiten sen vuoksi, että alueiden kehityssuunta on kääntynyt myönteiseksi. Joulukuun aikana Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistossa oli avoinna kaikkiaan 5 600, Kainuussa 1 207 ja Lapissa 2 740 työpaikkaa.
Viimeisen kahden vuoden aikana kehitys on ollut myönteistä. Nuorisotyöttömyys on vähentynyt kaikissa kolmessa maakunnassa ja työpaikkoja on avoinna enemmän kuin vuosiin.
Tilastojen mukaan Pohjois-Pohjanmaa on kuitenkin menettänyt nettomuuttona 25–29-vuotiaita erityisesti Uudellemaalle ja Pirkanmaalle. Lapista ja Kainuusta maakunta saa nuoria muuttajia. Oulu ja Rovaniemi kärsivät työllisten muuttajien nettotappiosta.
Helsingin seutu saa määrällisesti eniten muuttovoittoa Oulun seudulta, kun yli 2 600 ihmistä siirtyi pääkaupunkiseudulle. Lapista, Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta yli 4 500 henkilöä valitsi uudeksi kotipaikakseen Helsingin tai sen ympäristön vuosina 2015–2017.
Pohjois-Suomen tulisi yhteisesti etsiä keinoja tulpata nuorten ja työikäisen väestön laajamittainen muutto Etelä-Suomen keskuksiin. Työn, toimeentulon ja uuden yrittäjyyden mahdollisuudet voivat sijaita myös pienissä kunnissa. Oulun, Rovaniemen ja Kajaanin seutu sekä kolmen maakunnan maaseutualueet voisivat löytää luontevan yhteistyön teemaan liittyen.
Nuorten työhön ohjaamisen näkökulmasta on tärkeää, että työvoimahallinnossa ja työllistämispalveluissa tunnetaan koko maakunnan työtarjonta ja uskalletaan ehdottaa työn vastaanottamista myös maakunnan harvemmin asutuilta alueilta.
Erityisen tärkeää Pohjois-Suomen kannalta on, että myös naapurimaakuntien työllistymismahdollisuudet ja työvoimatarpeet tunnetaan. Osa nuorista ei ole välttämättä koskaan käynyt maakuntien pienemmissä kunnissa.
Tuleva hallitus ohjaa kansallisia varoja tärkeimpinään pitämiin asioihin ja maantieteellisesti. Itä- ja Pohjois-Suomen hankkeet ovat tuolla listalla vain, jos kykenemme osoittamaan niiden tarpeen ja tuomaan sen esille. Yhteisinä teemoina ovat myös arktiset kysymykset ja yhteistyö Venäjän kanssa.
EU-ohjelmakausi alkaa, ja siihen liittyy Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta edunvalvottavia asioita. Alueemme on luonnonvaroista rikas ja meidän tulisi yhdessä pyrkiä siihen, että niiden hyödyntämisestä jää enemmän paikallistalouteen. Siksi listalla tulee olla myös kaivosvero ja isompi tulo valtion omistamista metsistä alueen kunnille.
Matkailun kasvun turvaaminen, työvoimapulan ratkaiseminen, valtion työpaikkojen hajauttaminen ja mahdollisuus jatkossakin liikkua autolla maakunnissamme tarvitsevat nekin tekoja
Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.