It-ala eli tieto- ja viestintäteknologia, joka on sysännyt liikkeelle Oulun alueen talouskasvun, näyttää nyt ratsastavan kohti auringonlaskua - ainakin jos tarkastellaan alan tuotannon supistuksia ja työllisten vähentymistä. Oulun seudun it-alan yrityksistä on viime vuosina kadonnut tuhansia metallialan tuotannollisia työpaikkoja.
Metallityöväen liiton Oulun aluesihteeri Pekka Talala kertoo, ettei Ouluun ole syntynyt uusia metallialan työpaikkoja puoleen vuosikymmeneen.
"Ne ovat yksittäisiä tapauksia, mitä on tullut. On loppunut monta yritystä, Remec ehkä suurimpana. Kun katsotaan, mikä oli Nokian tilanne vähän yli puolikymmentä vuotta sitten, niin eihän tuotannon työpaikoista ole jäljellä kuin rippeet", Talala summaa.
Myös pohjoissuomalaisten PKC:n ja Scanfilin vähennyksiä hän pitää erittäin huonoina esimerkkeinä.
Tulevaisuus epävarma
Talala arvioi, että nykyinen kehityssuunta jatkuu, mutta hän ei usko irtisanomisvauhdin enää kiihtyvän.
"It-alan työpaikat menevät lähialueille, tuohon rajan taakse, ja Kiinaan", Pekka Talala huokaa.
Metallin uhatuimpina työpaikkoina Talala pitää sellaisia it-alan tehtäviä, joihin työvoimaa on hyvin saatavissa ja koulutusaika on verraten lyhyt. Tuotannon siirtämistä helpottaa myös pitkälle kehittynyt automaatio.
Huippuosaamisen piti olla Suomen valtti, kun tuotantoa väistämättä siirrettäisiin halvempien kustannusten maihin ja lähemmäksi kasvavia markkinoita. Kokemus on osoittanut, että suomalainen suunnitteluporras on tuotannon lailla korvattavissa. Tästä ehkäpä karvain paikallinen esimerkki on Flextronics ODM Finlandin yt-kutsut.
"Olemme olleet optimistisia tulevaisuuden suhteen sen vuoksi, että suunnittelijat ja tuotekehitys ovat tähän saakka näyttänyt pysyvän Suomessa. Jos meiltä suunnittelu viedään pois, voidaan sanoa, että kaikki on silloin mennyttä", Pekka Talala maalailee.
Ulkomainen omistus on kasvotonta
Viikonvaihteen markkinahuhujen mukaan verkkolaitevalmistaja Cisco olisi kiinnostunut Nokian ostamisesta. Talala pitää "uutisia" varsin huolestuttavina.
"Kaikki ne yrityskaupat, joissa ulkomaalaiset ovat tulleet suomalaisen yrityksen omistajiksi meidän alueemme it-alalla, ovat johtaneet huonoon lopputulokseen", Talala toteaa.
Pekka Talala myöntää, että laajamittaiset irtisanomiset ovat ay-liikkeelle hankalia asioita. Pääoman tuottoa laskeskeleville kansainvälisille omistajille pohjoissuomalaiset työntekijät taas ovat lähinnä pelinappuloita tai kustannuslukuja paperilla.
"Silloin kun ihmiset toivovat, että he saisivat ammattiyhdistysliikkeeltä apua, niin ikävä kyllä paljon mitään ei ole tehtävissä. Omistajat ovat kasvottomia ja kaukana, eivätkä yritysten luottamusmiehet pääse heidän kanssaan edes neuvottelukosketukseen. Yritysten johdot, joiden kanssa neuvotteluja käydään, ovat sanansaattajia. Heillä ei ole varsinaista päätösvaltaa."
Päättäjät neuvottomia
Talala kertoo, että poliitikot ja ay-liike haluaisivat vaikuttaa asiaan, mutta kaikki ovat yhtä neuvottomia globalisaation edessä. Yt-neuvotteluissa on Talalan mukaan parhaimmillaankin päästy vaikuttamaan vain aikatauluihin, mutta uhanalaiset työpaikat ovat lopulta siirtyneet muualle. Työntekijöiden järjestäytymisaste on silti pysynyt korkealla, sillä ay-liike tarjoaa lisäturvaa työttömyysjaksoille.
Metallialan parhaat uudelleen työllistymisen mahdollisuudet ovat perinteisiin metallin ammatteihin kouluttautuneilla nuorilla, mutta it-alalla työllistyminen on hankalaa. Työt edellyttävät usein matkustamista Etelä-Suomeen, sillä pohjoisessa vain harvat yritykset ovat lisänneet metallialan työpaikkoja.