Ei ole monta vuotta siitä, kun kunnanisät eri puolilla Suomea hieroivat tyytyväisinä käsiään uuden elektroniikka-alan yrityksen asettuessa paikkakunnalle. It-yritykset olivat lupaus tulevaisuudesta, työstä ja toimeentulosta.
Nyt samoja yrityksiä katsellaan kylmä hiki otsalla odottaen, milloin kohdalle osuu uutinen it-yhtiön yt-neuvotteluista. Perlos, Scanfil ja Elcoteq ovat olleet näissä otsikoissa vain muutaman viikon sisään.
Myös metsäyhtiö M-real kertoi juuri aikeistaan vähentää satoja työpaikkoja. Kukaan ei silti sentään pelkää, että koko metsäteollisuus olisi lähtökuopissa, vaikka jotkin yksiköt voivat vielä vaarassa ollakin. Sen sijaan elektroniikan sopimusvalmistajat näyttävät yksi toisensa jälkeen heittävän kintaansa tiskiin.
Perloksen ja Elcoteqin tapaukset ovat erityisen oireellisia. Pitkä sitoutuminen tietyille paikkakunnille kuten Pohjois-Karjalaan tai Lohjalle ei enää tunnu missään. Elcoteq muutti ensin pääkonttorinsa Luxemburgiin, nyt uhattuna on koko Lohjan tehdas.
Oireellinen on myös oulunsalolaisen Elektrobitin päätös luopua älypuhelimen kehittelystä, johon oli panostettu jo paljon. Päätökseen ei liity henkilövähennyksiä, mutta puhelimen riskit arvioitiin liian suuriksi, ja markkinarakoja etsitään muualta. Toisin sanoen yhtiö ottaa etäisyyttä matkapuhelinalaan.
Nokia-konsernin liikevaihto ylitti viime vuonna jo Suomen valtion menot, mutta Nokian kasvun imussa noussut muu alan teollisuus on pitkälti kriisiytynyt. Se koskee etenkin sopimusvalmistusta, jossa aasialaiset nyt jyräävät, mutta jossa muukin alihankinta on ollut vaarassa. Lisäksi odotetaan tietoja siitä, mitä yhteistyö Siemensin kanssa verkkopuolella oikein vaikuttaa Nokian työpaikkoihin Suomessa.
Sinänsä Suomen työllisyys on kohentunut viime vuodet, eikä Oulussakaan huipputeknologian työpaikkojen kokonaismäärä ole pahemmin hiipunut. Silti on vaikea välttää vaikutelmaa siitä, että käsillä on melkoinen murrosaika. Yhden teollisuusalan kasvu, kukoistus ja lasku on koettu runsaassa vuosikymmenessä.
Vähiten vaihtoehtoja työntekijöille on aina sellaisilla paikkakunnilla, jotka ovat olleet yhden ison yrityksen varassa. Nyt on karvaasti opittu, että vaihtoehdot ovat vähissä myös sellaisella yrityksellä, joka on ollut pitkälti yhden ison asiakkaan varassa. Ei osaaminen silti Suomesta häviä, vaikka työpaikkoja lähtee halvempiin maihin. Isoin haaste tulevaisuudelle on, miten kehittää uutta yritystoimintaa tämän osaamisen pohjalle.