Viime vuosien aikana Suomesta on muuttanut satoja perheitä Yhdysvaltoihin. Useimmissa tapauksissa muuton pontimena on ollut Nokian tai jonkun muun it-firman palveluksessa olevan perheenisän parin vuoden mittainen projektityö USA:ssa.
Useimmat palaavat projektin päätyttyä takaisin Suomeen, mutta joillakin Amerikan komennus venyy jopa yli kymmenen vuoden mittaiseksi. Muutamat suunnittelevat paluuta vasta eläkevuosien kynnyksellä.
Pohjois-Amerikan suurin suomalaisten it-siirtolaisten asujaimisto sijaitsee Dallasin alueella.
Oulusta Dallasiin muuttanut Kattilakosken perhe on Amerikan raitilla jo toistamiseen. Ensimmäisen kaksi vuotta kestäneen reissun perhe teki 1994--96. Miehen työ toi perheen toistamiseen Dallasiin 1999 lopussa eli reilut seitsemän vuotta sitten.
"Olen ollut koko ajan kotiäiti, vaikka koulutukseltani olen lääkäri. Lääkärin ammatin harjoittaminen ei täällä onnistuisikaan ilman erilliskoulutuksia ja lisenssejä, mutta paljon arvokkaampaa työtä olen tehnyt kotona perheen ja lasten hyväksi", Jaana Kattilakoski sanoo.
Perheeseen kuuluvat 13-vuotias Hanna ja 12-vuotias Laura. Laura syntyi Dallasissa ensimmäisen reissun aikana.
"Kun tulimme Dallasiin ensimmäisen kerran, edessä oli monia yllätyksiä ja myös ongelmia. Tulimme pienen vauvan kanssa vieraaseen maahan ja kulttuuriin, missä ei ollut minkäänlaista sosiaalista tukiverkostoa eikä yhtään tuttua lähimaillakaan. Jopa kaupassa käynnit olivat aluksi hyvin hankalia, kun ei tiennyt mistä mitäkin löytää", hän kertoo.
Jaana Kattilakoski kehuu tytön opettajaa ja kavereita, jotka ottivat tulokkaan erittäin hyvin vastaan.
"He olivat tottuneet, että kouluun tulee myös ummikkoja ja muukalaisia. Kaverit olivat koko ajan auttamassa Hannaa, pitämässä kädestä ja näyttämässä, miten kaikki toimii. Puoli vuotta meni, ennen kuin kieli avautui lapselle. Toisella tytöllä oli helpompaa, kun hänellä oli tukea heti alusta lähtien", hän muistelee.
Päivi Impola muutti perheineen Oulusta Dallasin miehen työn perässä elokuussa 2001. Lapsista 20-vuotias Markus opiskelee nyt toista vuotta yliopistossa. 16-vuotias Milla käy high schoolia ja 13-vuotias Matleena yläastetta.
"Tulimme alun perin Dallasiin pariksi vuodeksi, mutta nyt olemme olleet jo kuudetta vuotta. Sekin kertoo, että olemme viihtyneet täällä hyvin. Välillä tietenkin on valtava ikävä Suomeen. Kun vanhemmat ja sukulaiset vanhenevat, tulee välillä mieleen, että pitäisikö meidän kuitenkin muuttaa lähemmäksi", Päivi Impola kertoo.
Impolan perheen sopeutumisessa ei ollut vaikeuksia, sillä ennen Dallasiin muuttoa perhe asui vuosina 1993--96 kolme vuotta Englannissa. Lapsilla oli valmiiksi englantilaista kieli- ja koulutaustaa.
Jokaisessa paikassa lapsilla on ensimmäinen puoli vuotta aina ollut jonkinlaista etsimistä, kun vanhat kaverit ovat jääneet. Hän rohkaisee kaikkia, jotka suunnittelevat muuttoa Dallasiin tai ulkomaille yleensä.
"Rohkeasti vain, kyllä täällä pärjää. Lasten koulunkäynti ei ole este. Lapset sopeutuvat, jos vanhemmilla on positiivinen asenne", hän sanoo.
Katariina Keränen muutti Oulusta Dallasiin syyskuussa 1998.
"Miehen työn perässä tulimme. Itselläni ei siinä vaiheessa ollut työstä tietoakaan", hän kertoo
Markkinointitaustan omaava Keränen tiesi, että Nokialla oli Dallasissa käynnistymässä useita eri projekteja. Viiden viikon aktiivisen soittelun jälkeen tärppäsi, hän pääsi yhteyshenkilöksi Nokialle, jonka palveluksessa hän oli ollut jo Suomessa.
Katarina Keräsen perheeseen kuuluu 10 kuukauden ikäinen Saku-poika, jota tällä hetkellä hoitaa mummi.
"Olin äitiyslomalla viisi kuukautta, mikä suomalaisittain tuntuu hyvin lyhyeltä. Täällä äitiysloma voi kestää vain kuusi viikkoa. Äitiysloman jälkeen meille tuli Suomesta 18-vuotias tyttö hoitamaan kolmeksi kuukaudeksi Sakua."
Milloin perheen muutto Suomeen olisi ajankohtaista, sitä Katariina Keränen ei osaa arvioida. Jaana Kattilakoski puolestaan arvelee, että heidän tarkoitus on palata, kun lapset ovat lukioiässä.
Päivi Impola myöntää, että paluumuutto Suomeen tulee entistä vaikeammaksi, kun lapset ankkuroituvat, käyvät koulua ja opiskelevat.