Merja Vanhanen on huolissaan pojista, etenkin 15-16-vuotiaista. Hänen mielestään isyys - ja kouluopetus - kaipaavat kunnon ravistelua.
"Isyyttä ei voi ulkoistaa. Miehen malli ei löydy Facebookista tai netistä. Se tulee elävästä elämästä ja löytyy yleensä lähipiiristä. Pojat tarvitsevat miehen mallin. Sen voi isän lisäksi antaa isoisä, eno, setä, isäpuoli tai opettaja", Vanhanen sanoo.
Isän tai miehen mallin ei tarvitse olla täydellinen. Pojat - tulevat isät - tarvitsevat ennen muuta miehistä läsnäoloa ja tukea arkipäivässä, esimerkin antajaa ja rajojen asettajaa. Äiti ei yksin riitä.
"Mallioppiminen vaatii isältä rohkeutta antaa lapselle paitsi aikaa myös toisenlaisia malleja. Miehet osoittavat omalla esimerkillään, miten pojat aikanaan suhtautuvat erilaisiin ihmisiin; kohtelevatko he naisia tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti, suhtautuvatko toisiin ihmisiin hyväksyen vai rasistisesti."
Kun Merja Vanhanen loppukesällä esitti toiveen, että isät viettäisivät enemmän aikaa poikiensa kanssa, iltapäivälehdet kirjoittivat hänen "ojentavan" entistä puolisoaan pääministeri Matti Vanhasta.
Tästä ei ollut kyse. "Viiden metrin tikullakaan en halua puhua ex-miehestä enkä omista perheasioista. Haluan puhua yleisellä tasolla. Asioista on suomalaisessa yhteiskunnassa voitava käydä keskustelua niin, ettei mielipiteistä heti yritetä tehdä vain myyvää lööppiä itse asia unohtaen."
Pojat jäävät herkästi heitteille
Suurin osa suomalaisista lapsista voi hyvin ja vanhemmat pitävät heistä huolta. Kuitenkin samaan aikaan huonosti voivien poikien osuus kasvaa koko ajan.
"Tämä on valitettavaa, ja se myös maksaa yhteiskunnalle paljon.Tähän on tartuttava ajoissa."
"En halua olla pahan ilman lintu, mutta voin olla pahan ilman kotka", sanoo Merja Vanhanen, joka on siviiliammatiltaan purseri. Nurmijärven sivistyslautakunnan puheenjohtajana hän painiskelee varhaiskasvatus- ja kouluasioiden parissa.
15-16 vuoden ikä on etenkin poikien kehitykselle kohtalokas ajanjakso.
"Siihen saakka yhteiskunta pitää huolen heistä. On neuvola, päiväkoti, ala- ja yläaste. Jos nuoret eivät hakeudu tai pääse yläasteen jälkeen opiskelemaan, pojat jäävät tyttöjä herkemmin heitteille. Tytöillä pyörii oma kaveripiiriverkosto. Nuorten miesten elämä on enemmän yksinäistä oleilua tietokone kaverina."
Vanhasen mukaan pojat tarvitsevat myös miehiä lähelleen.
"Pojat tarvitsevat omassa elämässään sankarin. En halua, että se sankari on tv:n piirroshahmo Bart Simpson. Uskon ja toivon, että paras sankari on mieshenkilö, joka on poikaa lähellä elävässä arkielämässä."
Lauman jäseneksi suvun avulla
Tärkeää Merja Vanhasen mielestä on, että lapset oppisivat tuntemaan sukunsa ja sukulaisensa sekä pysymään sen yhteydessä.
"Minusta on harmillista, että nykyään järjestetään aika vähän juhlia. Ennen suomalaisessa kulttuurissa oli monenlaisia juhlia. Eri ikäiset sukulaiset olivat lapsen elämässä mukana vauvasta lähtien häihin saakka. Tätien ja setien olisi yhä hyvä nähdä, miten suvun lapset kasvavat ja kehittyvät."
Kun sukua ja vertailuryhmää on ympärillä enemmän, se tekee elämää ymmärrettävämmäksi. "Vaikka Facebookissa olisi 81 kaveria, eivät ne ole oikeita kavereita. Kaverit pitää pystyä kohtaamaan kasvokkain. Oikeat kaverit eivät tottele delete-näppäintä."
"Myös mummon ja vaarin syli on arvokas. Siinä ei tarvitse olla yhtään enempää tai pätevämpää kuin lapsi mummon tai vaarin turvallisessa ja hyväksyvässä sylissä."
Etenkin pojista näkee, että lapset eivät saa kasvaa ja kehittyä rauhassa.
"Alakoululaisesta tulee suoraan teini, ja teineistä tehdään mahdollisimman pian pikkuaikuisia - ja pikakelauksella. Sekin on aikamoinen kulttuurin muutos, että leikki-sana on katoamassa. Kymmenvuotias sanoo jo, ettei hän enää leiki, vaan hengailee."
Yhteisöllisyys on sanahelinää
Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon.
"Se on muotisana, mutta sanahelinää. Ei perätä, mitä sillä tarkoitetaan.Yhteisöllisyyden täytyy näkyä ennen kaikkea perheiden arjessa: kaikki osallistuvat iloihin ja suruihin, tekevät ja touhuavat yhdessä. Minusta on myös tärkeä se vanha perinne, että ruokapöydässä ollaan yhtä aikaa."
Äidin ja isän pitää katsoa ja huomata, miten heidän jälkeläisensä voivat. "Jos ei viikkoon edes näe nuorisoaan, ei voi tietää, miten lapsi voi tai mitä hän saattaa täräyttää esimerkiksi verkkoon."
Tekeminen ja arkiaskareiden haasteellisuus ovat vähentyneet.
"Tuntuu, että suomalaisten lasten tarvitsee nykyään nähdä liian vähän vaivaa. Ei tarvitse miettiä läksyjä tai mitä kotitöitä tekee. Suomalainen sitkeys on tätä menoa oikeasti katoavaa kansanperinnettä."
"Arvokkaimpia perintöjä on jättää lapselle usko elämään ja itseensä sekä siihen, että selvitään, vaikka välillä väsyttää ja on vaikeaa. Lapselle pitää opettaa, ettei elämä ole aina kivaa, helppoja juttuja ja lomaa."
"Välillä täytyy tehdä töitä ja elää sitä harmaata arkea. Tulee takapakkiakin ja onnettomuuksia. Juhlassa kaikki pärjäävät kiitettävästi, arki sitä sisua vaatii."
Merja Vanhanen muistuttaa, että jokainen perhe on oma yksikkönsä. Perusperheen lisäksi on nykyisin monenlaisia, erilaisia perheitä.
Hän kaipaa suomalaisia kasvatusohjelmia televisioon. "Amerikkalaiset kasvatusmallit, joita tulee tuutin täydeltä, eivät sovellu suomalaiseen yhteiskuntaan."
Uusavuttomien ja huonosti käyttäytyvien nuorten osuus kasvaa koko ajan. "Miksi vanhemmat eivät ota vastuuta ja opeta jälkeläisiään yhteiskuntakelpoisiksi? Opetetaanhan koiriakin."
Kouluun lisää miesopettajia
Vanhanen on huolissaan siitä, että koulua yhä kehitetään kilteille, opettajaa kunnioittaville oppilaille, jotka jaksavat istua hiljaa ja kuunnella 45 minuuttia.
"Se ei tänä päivänä enää toimi. Oikeissa kouluissa on isokokoisia 14-15-vuotiaita poikalapsia, jotka sanovat opettajalle kissan viikset tai käyttävät ihan reippaasti painokelvotonta kieltä."
"Tässä yhteiskunnassa ymmärretään ihan liikaa huonosti käyttäytyviä nuoria ja miksei aikuisiakin. Meillä osataan jo ymmärtää ihan liiaksikin. Puutetta on rajojen asettamisesta", Merja Vanhanen sanoo.
"Jos opetushallituksessa ja opettajanhuoneissa on tehty 20 vuotta tiettyjä asioita, se ei enää päde. Lapset ja nykyvanhemmat ovat aivan erilaisia.Tämän ison muutoksen ymmärtäminen on kaiken alku ja juuri."
Tuleville opettajille pitää jo koulutusvaiheessa kertoa minkälaisia nykynuoret ovat.
"Pitäisi myös olla enemmän miesopettajia ja vanhempia opettajia. Eivät 25-vuotiaat kiltit tytöt, jotka ovat menneet hyvillä todistuksilla opiskelemaan opettajaksi, pysty sanomaan v:tä haistattelevalle oppilaalle topakasti, että nyt tuollainen käytös loppuu heti. Tarvitaan ronskimpi ote. Opettajina tulisi olla enemmän elämänkokemusta omaavia."
Opetussuunnitelmatkin tulisi laittaa reippaaseen remonttiin.
"Suunnitelmiin uhrataan kamalan paljon byrokratiaa. Nuo paperit näyttävät hienoilta ja kaunistavat tilastoja. Käytännön tasolla harva opettajistakaan uskoo, että niitä on mahdollista toteuttaa. Virhe on siinä, että kaikille tarjotaan kaikkea. Tästä kärsivät sekä hyvät että huonot oppilaat. Jonkunlaiset tasokurssit voisi ottaa ihan hyvin takaisin."
Sivistys on pienen kansan selviytymiskeino. Koulun pitäisi tarjota eri oppiaineet erinomaisina mahdollisuuksina, ei pakkona.
Tabuja pitää keskustella auki
Myös tiettyjä tabuja pitää Merja Vanhasen mielestä uskaltaa keskustella auki.
Hän kyseenalaistaa Pisa-tutkimuksilla ylpeilyt. "En ollenkaan luota siihen, mitataanko niillä oikeasti sitä, mitä pitäisi. Mittaavako ne kuinka hyviä ollaan vai kuinka huonoja ei olla?"
"Tarvitaan myös kunnollinen keskustelu siitä, kuinka lapsimyönteinen yhteiskunta Suomi oikeasti on teoissa, ei vain puheissa."
"Kunnanvaltuuston budjettineuvottelut ovat aina sitä, että yritetään saada rahaa puolikkaaseen koulupsykologin virkaan. Haluaisin kyllä sen kokonaisen. Puolikkaalla en tee yhtään mitään. Eihän meillä ole puolikkaita lapsiakaan."
Aikaa ja rahaa kuluu myös jälkiymmärtämiseen ja asioiden paikkailuun.
"Suuria summia on kulunut suomalaisia koululaisia koskettavien traagisten tapahtumien jälkihoitoon. Itse mietin, mitä kaikkea edes osalla tuota rahaa voitaisiin tehdä tulevaisuuden hyväksi. On ymmärrettävää ja suotavaa, että traumaattiset asiat hoidetaan pois, mutta jossain vaiheessa jälkiymmärtäminen täytyy lopettaa. Lapsille ja nuorille pitää kertoa, että elämää täytyy ja saa jatkaa positiivisella mielellä omatoimisesti eteen päin."