Kallion kaupunginosassa Helsingissä asuva Juha Lehti, 47, on aito stadin jätkä, jolla kuitenkin on sukujuuret syvällä Lapissa.
Lauluja tämä Sir Elwoodin hiljaisten värien nokkamies tekee itsekkäistä syistä. Valmis kappale antaa vahvan tyydytyksen tunteen, olemisen oikeutuksen.
Lehden bändi tosin oli kaatua kaksi vuotta sitten basistin tapaturmaisen kuoleman vuoksi. Meni aikaa ennen kuin Lehti tarttui kitaraan, mutta surutyön jälkeen kappaleita alkoi jälleen syntyä.
Juha Lehti sytyttää savukkeen ja nostaa aurinkolasit otsalle. Istumme kulttuurikapakka Cellassa, Kallion sydämessä Fleminginkadulla, laulajan kotikadulla.
Kuluneessa rotsissa ja pitkässä tukassaan mies sulautuu baarin miljööseen. Käsissään hän pitelee yhtyeen tuoretta Sattuman kauppa -levyä ja kehuu vuolaasti jousisovituksista vastannutta Riku Niemeä.
Valo löytyi lopulta
Levy syntyi basisti Riku Järvisen poismenon jälkeisissä tunnelmissa. Kuolema halvaannutti bändin ja hetken aikaa Lehti pohti koko musiikin tekemisen mielekkyyttä.
Uusi mies löytyi läheltä. Pekka "Puppe" Luomanmäki tuli basistiksi Järvisen muistokonserttiin.
"Puppe oli Rikun vanha kaveri. Muistokonsertissa huomattiin, että meidän kemiathan toimii", kertoo Lehti.
Aivan mutkattomasti soitto ei käynnistynyt, sillä "kun kitarasta menee kieli poikki niin muutkin kielet pitää virittää."
Muistokonserttia varten Lehti teki ystävänsä poismenoa käsittelevän Hyvä veli -laulun. Muita aiheita ei ensin tahtonut löytyäkään.
"Ensimmäiset biisit olivat todella tuskaisia ja synkkiä, mutta eihän semmoista levyä, mikä käsittelee vain kaverin kuolemaa olisi itsekään jaksanut kuunnella."
Ajan kanssa valoakin löytyi. Viimeisenä levylle päätyi Satu, tuutulaulu, joka syntyi kun Lehdestä tuli isä viime syksynä.
"Se kappale tuli ihan loppuvaiheessa. Vedettiin se kitaristin kanssa, joka hämmästeli, että lauloit sitten tuohon, sen piti olla välisoitto", naureskelee Lehti.
Ylpeä, tuore isä
Yksityiselämäänsä Lehti haluaa varjella, mutta ei kaihda yksityisimpienkin ajatusten kirjoittamista lauluihin.
"Niitä pitää uskaltaa laittaa, eikä pelätä mitä muut funtsii.".
Tuore isä sanoo olevansa hirveän ylpeä pikku prinsessastaan.
"Kun katselin sängyn vieressä sen unta tuli äärimmäisen naiivi ja ylitunteellinen olo. Juuri sellainen mitä ylpeällä isällä on, että nuku rauhassa, vartion sinun unta."
Lehden äiti on kotoisin Kiistalasta Kittilän pohjoispuolelta.
"Äidille Rovaniemikin on vielä etelän kaupunki", naurahtaa Lehti.
Lapsuuden kesät Lehti vietti mummolassa pohjoisessa. Lappiin syntyi vahva tunneside.
"Olen helkkarin ylpeä niistä pohjoisen vivahteista. En ole koskaan tuntenut itseäni siellä ulkopuoliseksi."
Lehti matkaa Lappiin säännöllisesti, usein kalareissulle.
"Se on sielulle herkkua, jää kaikki nämä kaupungin hullutukset. Rytmikin vaihtuu ihan erilaiseksi. Jotenkin, kuin tekisi asiat oikein", pohtii Lehti ja lisää: "kunnes taas pitää palata kivikyliin, koska täältäkin saa jotain."
Kontiolle oma säe
Miehen laulut kertovat kuitenkin Kalliosta. Tarinat ovat usein lohduttomiakin. Flemarilla tuulee kertoo Pohjanmaalta tulleesta Minnasta, joka juo itsensä hengiltä.
Ohut kosketus -kappaleessa Lehti käsittelee helsinkiläisyyttä tavalla, johon lappilaiset juuret ovat antaneet perspektiiviä.
"Täällä yritetään aina pullistella että vain täällä syntyneet ovat stadilaisia. Semmoinen pienisieluisuus oli yksi lähtökohta tälle biisille", kertoo Lehti.
Oman säkeistönsä sai myös oululainen Kari Kontio, jonka kanssa Lehti istui usein Kurjenlennossa, naapurikapakassa.
