Lohitutkijan mielestä istutettujen lohien kadosta kannattaa huolestua enemmän kuin tekemättömistä rasvaeväleikkauksista.
"Villien ja viljeltyjen lohien suhde on voimakkaasti muuttumassa. Monin paikoin rannikolla iso enemmistö palaavista vaelluskaloista on luonnonlohia", sanoo Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.
Taustalla on lohen kasvava kuolleisuus merivaelluksella. Se koettelee vahvemmin juuri istukkaita.
"Villin ja viljellyn lohen määrällisen suhteen muuttuminen on viemässä pohjaa valikoivalta pyynniltä. Silloin oltaisiin ehkä tilanteessa, jossa kymmenestä lohesta yhdeksän pitäisi nakata mereen takaisin. Valikoivan pyynnin tarkoitus ei voi olla, että poimitaan selvää vähemmistöä", Erkinaro korostaa.
Istukkaiden huonoa menestymistä kuvaa Kemijoki Oy:n ympäristöpäällikkö Erkki Huttula, jonka mukaan saalishyöty on enää muutamia kymmeniä kiloja tuhatta istukasta kohti. Enimmillään hyöty on ollut yli 500 kiloa.
Hyljekin valikoi
Lohikadon syitä ei tunneta kovinkaan tarkkaan. "Itämeren ympäristön yleinen tila on ilman muuta avainasemassa. Itämeri on muutoksessa", Erkinaro sanoo.
Hylkeet selittävät osan lohihävikistä, mutta eivät läheskään kaikkea. Mutta hylje saattaa yllättäen olla valikoiva ja saalistaa enemmän istutuslohta, jolla ei ole samanlaista luontaista säilymisviettiä kuin villillä kalalla.
Ruotsalaisten tutkimusten perusteella istukkaat saattavat olla myös liian lihavia. Hieman nälkiinnytetty kala näyttää pärjäävän paremmin kuin vanhalla ruokintarutiinilla kasvatettu laitoskala.