Israel kompuroi pois syvästä johtajuuskriisistään. Maan pääministeriksi nouseva Tzipi Livni joutuu heti suuren päätöksen eteen: mitä tehdä Iranin väitetylle ydinaseuhalle?
Maailmanpolitiikan päänäyttämölle on jälleen astelemassa henkilö, jonka tausta on maansa tiedustelupalvelun agenttina. Vladimir Putin on entisiä KGB:n miehiä, Israelin pääministeriksi nousemassa oleva Tzipi Livni on entisiä Mossadin naisia. Livni toimi pitkään Mossadin kenttätöissä Euroopassa Pariisista käsin. Mitä se käytännössä tarkoittaa, siitä on vaiettu visusti.
Mutta Israelissa tällainen tausta antaa uskottavuutta. Maan johtaminen ei ole heikkohermoisten työtä.
Livnin lähtökohta ei silti ole kehuttava. Hän on politiikassa noussut tähdenlennon lailla, ensin ulkoministeriksi ja nyt hallituksen muodostajaksi. Tähän Kadima-puolueen puheenjohtajan tehtävään hän silti päätyi jäsenäänestyksessä vain hyvin niukalla enemmistöllä. Poliittinen mandaatti on oikeastaan ohuin mahdollinen, ja nyt Livinin pitäisi koota hallitus maahan, jonka poliittinen eliitti on ryvettynyt hyvin poikkeuksellisella tavalla.
Vuosi sitten maan silloinen presidentti Moshe Katsav joutui eroamaan syytettynä raiskauksesta ja muista seksuaalirikoksista. Nykyinen virkaatekevä pääministeri Ehud Olmert puolestaan on kompastunut korruptioepäilyihin. Hiljattain 60 vuotta täyttäneen juutalaisvaltion poliittista elämää nämä tapaukset ovat rasittaneet syvältä - joskin ne samalla ovat esimerkki siitä, että oikeusvaltio toimii.
Miespoliitikot ovat kompuroineet, ja nyt Israel on saamassa naispääministerin toisen kerran historiassaan. Livni ei tosin tunnu Golda Meirin ajoista esikuvaa itselleen hakevan.
Ellei Livni saa hallitusta kokoon, edessä ovat uudet vaalit ja poliittisen epävakauden jatkuminen usealla kuukaudella. Sen ajan pääministerinä jatkaisi Olmert, jonka arvovalta on jo tiessään. Israelilla ei hevin ole sellaiseen varaa, ja mitä todennäköisimmin Livni on pääministeriksi tulossa.
Haasteista hänellä ei siinä tehtävässä ole pulaa. Niistä suurin koskee Irania.
Israel on vakuuttunut siitä, että Iranin ydinaseohjelma on todellisuutta ja että se on Israelille perustavanlainen uhka. Kysymys kuuluukin, mitä asialle pitäisi tehdä.
On hyvin tiedossa, että Israel on harkinnut iskua Iranin ydinlaitoksiin joko yhdessä Yhdysvaltain kanssa tai tarvittaessa yksinkin. Mahdolliseksi ajankohdaksi on usein mainittu loppuvuosi, jolloin Yhdysvaltain presidentinvaalit on pidetty mutta uusi presidentti ei vielä ole virassa.
Ulkopuolisen on täysin mahdotonta arvioida, missä määrin näissä spekulaatioissa on todellisuuspohjaa. Silti on varmaa, että Israelin pääministerinä Livni joutuu päättämään maansa Iran-politiikasta. Se on erittäin suuren luokan kysymys, sillä isku Iraniin heilauttaisi maailmanpolitiikan asetelmia paljon enemmän kuin Israelin rajasodat ovat viime vuosikymmeninä tehneet.
Palestiinan ongelmat taas ovat perinteisempää Lähi-idän politiikkaa. Livni on valmis neuvottelemaan palestiinalaisten kanssa, mutta niin on ollut vaihtelevassa määrin liuta hänen edeltäjiäänkin Israelin johdossa. Rauhanneuvotteluiden etenemisen kannalta Livni on hyvä valinta Israelin johtoon. Kestävien ratkaisujen löytäminen tuntuu silti jatkuvasti utopialta.
Yhdysvaltain presidenteillä on ollut tapana kautensa lopuilla ryhtyä tavoittelemaan Lähi-idän rauhaa. George W. Bush ei siinä ole ollut poikkeus. On kuitenkin varmaa, hänen aikanaan ei sovintoa tule ja kysymys siirtyy myös marraskuussa valittavan Yhdysvaltain seuraavan presidentin pöydälle.