Israelilaiset valmistautuvat äänestämään tiistaina parlamenttivaaleissa, joiden kampanjointi on ollut kaikkea muuta kuin tavanomaista.
Viime kuukausiin on mahtunut muun muassa pääministeri Ariel Sharonin poistuminen poliittiselta näyttämöltä sekä äärijärjestö Hamasin voitto palestiinalaisten vaaleissa.
"Ottaen huomioon kaikki vaaleja edeltäneet tapahtumat tämä kampanja on ollut erittäin dramaattinen. Se on ollut Israelin historian kummallisin kampanja", sanoo professori Avi Diskin Jerusalemin Hebrew-yliopistosta.
Kampanjointi alkoi käytännössä jo viime marraskuussa, jolloin työväenpuolue vetäytyi Sharonin hallituksesta.
Muutamia viikkoja myöhemmin Sharon jätti Likud-puolueen ja perusti Kadiman voidakseen toteuttaa poliittista ohjelmaansa ilman Likudin äärilaidan vastustusta, joka paisui mahdottomaksi Sharonin toteuttaessa Israelin vetäytymisen Gazan siirtokunnista viime syksynä.
Sharonin sairastumisen jälkeen keskustalaisen Kadiman johtoon nousi virkaatekevä pääministeri Ehud Olmert. Puolue on johtanut mielipidetiedusteluja vaalien alla ja Olmertista on tullut vahva ehdokas seuraavaksi pääministeriksi.
Tiistain vaalit ovat väistämättä historialliset myös asiakysymysten osalta. Arvioitavana on Kadiman suunnitelma vetäytyä Gazan jälkeen myös osasta Länsirantaa ja määritellä Israelille pysyvät rajat lähivuosina.
"Vaalit vaikuttavat yhä enemmän olevan kansanäänestys toisen vetäytymisen kannattavuudesta", Jerusalem Post -lehden päätoimittaja David Horovitz kirjoitti äskettäin.
Vetäytymistä vastustavat siirtokuntalaiset kokevatkin vaalit todellisena kohtalon kysymyksenä. Tuhannet heistä kampanjoivat siirtokuntalaisten asiaa ajavien puolueiden riveissä.
"Nämä ovat tärkeimmät vaalit, jotka Israelissa on koskaan järjestetty. Tuntuu, kuin istuisin oikeussalissa odottamassa tuomiota", siirtokuntalaisten Jesha-neuvoston edustaja Emily Amrusy kuvailee.
Siirtokuntien ohella suuri kysymys on se, miten uusi hallitus suhtautuu Hamas-johtoiseen palestiinalaishallintoon. Kovinta linjaa edustaa Benjamin Netanjahun johtama Likud, joka pitäisi Länsirannan nykyisellään ja panostaisi neuvottelujen sijaan aseellisen taisteluun Hamasia vastaan.
Jokseenkin yllättävää on, että dramatiikasta ja suurista kysymyksistä huolimatta kiinnostus vaaleja kohtaan on koko Israelissa tavallista laimeampaa. Mielipidetiedustelujen mukaan peräti kolmannes israelilaisista aikoo jättää äänestämättä vaaleissa, kun äänestysprosentti asettuu tavallisesti 80:n tienoille.
Hyvin monen nukkuvan äänestäjän päätökseen vaikuttavat viime aikoina esiin tulleet poliitikkojen korruptiosyytökset. Usko politiikkaan ylipäänsä on tällä hetkellä vähäistä, eikä yhden vaihtoehdon paremmuutta toiseen nähden eroteta.
Puolueiden kannalta ongelmana on, että innottomat äänestäjät antavat äänensä enemmän jotakuta vastaan kuin tietyn puolueen puolesta. Esimerkiksi Kadiman kannattajista harva ottaa edes esille puolueen ohjelman ydinkohtia.
Vaalien ratkaisijoita saattavatkin olla nukkuvat äänestäjät. Heikko äänestysprosentti nakertaa tyypillisesti vasemmiston puolueiden menestystä, mikä saattaa siivittää Likudin johtaman oikeiston knessetissä asemaan, jossa ne pystyisivät estämään Kadiman ohjelman toteuttamisen.