Israel on vihdoin saamassa uuden hallituksen, tosin vaikeasti kootun ja rakenteellisesti epävakaan. Helmikuun ylimääräiset vaalit päättyivät käytännössä ratkaisemattomaan. Selvää voittajaa tai hallituspohjaa ei niistä syntynyt.
Hallituksen muodostajaksi valikoitui oikeistolaisen Likudin johtaja, haukaksi tunnettu Benjamin Netanjahu, jo kymmenen vuoden takainen pääministeri. Hän on vaivalloisesti hankkinut itselleen liittolaisia ja sai lopulta matkaan vaaleissa romahtaneen työväenpuolueen, jonka voima on vain varjo entisestä. Sen johtaja Ehud Barak sai tehdä töitä saadakseen liikkeensä suostumaan hallitukseen.
Muut tukipuolueet edustavat ortodoksijuutalaisia ja äärikansallisia aatteita. Toisin sanoen Israeliin muodostuva hallitus on vahvasti oikealle kallellaan mutta sen olemassaolo on työväenpuolueen varassa. Oppositioon jää äskeinen maan johtopuolue, keskustalainen Kadima.
Paikkamäärillä lukien uusi hallituskokoonpano on vahva, mutta sen toimintakyky on riippuvainen Netanjahun-Barakin akselin pitävyydestä. Tällaiset liitot ovat tavanneet arjen politiikan koetuksissa haurastua, ja Israelin politiikan krooninen epävakaus tuskin uuden hallituksen myötä helpottaa.
Samaan aikaan maan ulkopolitiikka on saamassa uusia ongelmia. Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama heiluttaa sovinnonlippua Iranille, mikä on täysin vastoin Israelin tulkintaa vallitsevasta tilanteesta.
Israel on viime vuodet tottunut Yhdysvaltain ehdottomaan tukeen asiassa kuin asiassa -- paitsi "ennaltaehkäisevässä" iskussa Iraniin, jossa jopa George W. Bushin hallitus painoi jarrua Israelin toiveille.
Nyt tämä pitkäaikainen liitto on koetuksella, sillä oikeistolainen Netanjahu ja Obama tuskin herkästi liikkuvat samoilla aallonpituuksilla. Maiden liittolaisuus sinänsä ei varmasti ole kyseenalainen, mutta uusia sävyjä siihen on tulossa.
Palestiinan kysymyksessäkin Obamalla voi olla uudenlaisia sävyjä. Netanjahu vakuuttaa halua rauhanneuvotteluihin Palestiinan kanssa, mutta tämän ikiaikaisen umpisolmun aukeamista tuskin tämän myötä kannattaa vielä odottaa.
Äskettäinen hyökkäys Gazaan tuhri pahoin Israelin kansainvälistä mainetta. Jos yhteys Yhdysvaltoihin takeltelee, Israel jää entistäkin enemmän yksin. Siihen sillä ei hevin ole varaa sen paremmin poliittisesti kuin taloudellisesti. Mutta toimivan politiikan alkuehtona on toimiva hallitus, ja sen kynnyksen yli maa näyttää vihdoin pääsevän. Ainakin toistaiseksi.