Israelin hallitus päätti maanantaina hyväksyä joukkoonsa äärioikeistolaisen Israel Beitenu -puolueen. Uutinen saattoi vähän yllättää, onhan pääministeri Ehud Olmertin omaa Kadima-puoluetta markkinoitu "keskustalaiseksi", ja hallituksessa istuu myös työväenpuolue. Selitys on hyvin raadollinen.
Olmert tarvitsee jopa rasistisista kannanotoista syytettyä Israel Beitenua, koska hän on ollut viimekesäisestä Libanonin sotaretkestä alkaen hyvin heikoilla. Sota romahdutti sekä pääministerin että puolustusministerin, työväenpuolueen johtajan Amir Peretzin henkilökohtaisen kannatuksen samalla kun se oli kolaus suorituskyvystään kuuluisalle armeijalle.
Olmert vahvisti asemiaan knessetissä 11 uudella kansanedustajalla, ajattelee kansa hänestä mitä tahansa. Se ei ole pahitteeksi myöskään monien esille tulleiden rötösepäilyjen takia.
Samalla Olmert ojensi kättään Israelin suurelle venäläisperäiselle väestönosalle, jolla ei ollut kunnollista edustusta aiemmassa hallituspohjassa.
Parlamenttienemmistön vahvistaminen helpottaa myös ensi vuoden budjetin käsittelyä.
Hallitusremontti kertoo samalla siitä, että Libanonin sota vahvisti Israelin oikeistoa. Maassa otetaan lisäksi Iranin ydinohjelmaan liittyvät uhkakuvat hyvin vakavasti. Libanonin sotaa voi pitää jopa jonkinlaisena "harjoituksena" seuraavaa selkkausta varten.
Israel Beitenun johtajasta Avigdor Liebermanista tulee nyt varapääministeri, joka vastaa suhtautumisesta "strategisiin uhkiin" eli ennen muuta Iranin ydinohjelmaan.
Viime sodan jälkipyykki on kaiken kaikkiaan kesken ja virheiden selvittely viipynee, mikä tuskin haittaa Olmertia.
Turvallisuuspolitiikan linjoista ei vallitse kuitenkaan suuria näkemyseroja Olmertin ja hänestä oikealla olevien voimien välillä. Kannattaa muistaa, että Olmertin Kadima-puoluekin koostuu paljolti oppositiossa olevan oikeistolaisen Likud-puolueen loikkareista.
Kun Kadima korjasi taannoin vaalivoiton, sen kampanjan ydinasiana oli yksipuolinen vetäytyminen osasta Länsirantaa. Olmert hylkäsi vaalivalttinsa Libanonin sodan jälkeen, koska hanke menetti kansansuosiotaan.
Nyt tulee tukea Israel Beitenulta, jonka retoriikkaan on kuulunut Israelin rajojen vetäminen omin käsin ja arabien sulkeminen - ellei häätäminen - ulkopuolelle. Liebermanin puheet saattavat tuoda mieleen erään Jörg Haiderin. Valtataistelussa ei kuitenkaan tuijoteta mahdollisia ideologisia sävyeroja.
Kansainvälisillä tyylipisteillä ei ole Olmertille suurta merkitystä.
Jos Israelissa vallitsee jonkinlainen hämmennys siitä, mitä tehdä palestiinalaiskysymyksen kanssa, se tuskin näkyy harjoitetussa siirtokuntapolitiikassa. Israelilaisen Haaretz-lehden mukaan Länsirannan siirtokuntia laajennetaan vaivihkaa, vaikka se on vastoin tiekarttana tunnettua kansainvälistä rauhansuunnitelmaa.
Mahdollisuudet neuvotella palestiinalaisten kanssa lienevät yhtä vähäiset kuin ennenkin. Toista neuvotteluosapuoltakaan ei ole olemassa, siitä pitää palestiinalaisten Hamas huolen.
Sitä paitsi todelliset neuvottelut edellyttäisivät tinkimistä jostakin.