Jerusalem Pelko kourii bussinkuljettaja Uri Reuvenin vatsassa joka kerta, kun hän istahtaa ajoneuvonsa rattiin. Joku bussin kyytiin nousevista viattoman näköisistä ihmisistä voi olla itsemurhapommittaja.
"Tiedät, koska pitää lähteä kotoa töihin, mutta et sitä, koska palaat tai palaatko ollenkaan", Reuven sanoo.
Yli 80 matkustajaa on kuollut ja 500 haavoittunut 12:ssa bussiin tehdyssä iskussa Israelissa sen jälkeen, kun palestiinalaisten kansannousu alkoi vuoden 2000 syyskuussa. Kuin ihmeen kautta iskuissa on saanut surmansa vain yksi kuljettaja. Kaksikymmentä on saanut vammoja.
Joka kolmas kuski
kantaa asetta
Washington Times -lehden mukaan kolmasosalla Israelin 6 000 bussikuskista on työpaikalla mukanaan oma ase.
Uri Reuven selvisi täpärästi terrori-iskusta vain pari viikkoa sitten. Hänen ajamansa bussi oli juuri lähtenyt jerusalemilaisen esikaupunkialueen pysäkiltä, kun palestiinalainen nuorukainen ryntäsi perässä tulleeseen bussiin numero 32 ja räjäytti repun, joka oli sullottu täyteen räjähteitä.
Surmansa sai bussinkuljettaja Rami Tzidkiyahu ja 18 matkustajaa. Tzidkiyahu oli lähtenyt varikolta muutaman minuutin etuajassa, koska hän halusi kotiin katsomaan MM-jalkapalloa.
Osa kuskeista puhuu kohtalosta, toisten mielestä ajaminen on nykyisin hyytävää venäläistä rulettia.
"Emme voi mitenkään tietää, tuleeko isku, koska se tulee ja millä tavalla", Reuven pohtii painaessaan jarrua ja kaartaessaan taas yhdelle pysäkille.
Ystävänsä ja työtoverinsa Tzidkiyahun kuolemasta Reuven sai tiedon radioitse ajaessaan pitkin omaa reittiään halki Jerusalemin laitakaupungin. Poliisi varoitti samalla, että toinenkin itsemurhaterroristi saattoi olla liikkeellä.
Monet kuljettajat kärsivät tapauksen jälkeen traumaperäisestä stressihäiriöstä, ja heidän tukenaan oli psykologeja ja muita ammattiauttajia.
"Koko ajan on oltava varuillaan", Reuven kertoo ajaessaan kesäkuisen verilöylyn tapahtumapaikan ohi. Pysäkillä on nykyisin vartija.
"Jo ennen kuin ajan pysäkille, tarkkailen ihmisiä, katson peileistä, lähestyykö joku pysäkkiä epäilyttävällä tavalla", Reuven jatkaa. Hänen on sääntöjen mukaan pysähdyttävä aina kun joku - israelilainen tai palestiinalainen - osoittaa haluavansa kyytiin.
Farkkuasuinen tyttökin
voi herättää epäilyjä
Reuven panee heti merkille, minkälaisia kantamuksia kyytiin tulevalla on: onko iso laukku tai reppu tai väljät vaatteet, joiden alla voi olla räjähteitä piilossa. Viime aikoina terroristiksi on saattanut osoittautua vaikkapa sporttisesti pukeutunut nuori mies tai tiukkaan toppiin ja farkkuihin sonnustautunut teinityttö.
Jos kyydissä on joku, joka vaikuttaa epäilyttävältä, Reuven tarkkailee häntä peilistä. Hän etsii jotain merkkiä, joka häivyttäisi hänen tuntemaansa pelkoa.
Muutama viikko sitten hän säikähti oikein kunnolla. Bussiin nousi mies, joka kantoi suurta mustaa laukkua. Päässään miehellä oli kipa eli juutalaisten käyttämä pieni lakki, ja ihonväriltään hän oli varsin tumma. Mies alkoi puhua kännykkään arabiaa marokkolaisittain murtaen.
Reuven muisti kuulleensa iskuista eloonjääneiden kertoneen, että itsemurhaterroristit soittavat usein puhelimella ennen räjäytystä. Hän päätti ilmoittaa epäilyistään poliisille. Poliisin partioauto tuli paikalle ja saattoi epäilyttävän matkustajan ulos.
"Ehkä hän oli ihan tavallinen, viaton henkilö. Kurjaahan tällainen on, mutta kuinka voisin asettaa matkustajani vaaraan?"