Uutta hallitusta Israeliin kokoava Ariel Sharon sanoi torstaina nimittävänsä puolustusministerikseen Israelin asevoimien entisen komentajan Shaul Mofazin. Kenraali Mofaz tunnetaan haukkojen haukkana. Hän on muun muassa ehdottanut palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin karkottamista Israelista.
Suomen Lähi-idän instituutin projektijohtaja Mikko Louhivuori arvelee, että Sharon valitsi Mofazin, koska miehet ovat hengenheimolaisia, ei niinkään siksi, että Sharon nyt suuntaa politiikassaan oikeammalle ja vielä palestiinalaisvastaisemmaksi.
Sharon lähettää valinnallaan viestin maailmalle tahtoen tai tahtomattaan. Louhivuori on kuullut, että Washington on huolestunut Israelin linjasta, vaikka se torstaina viestittikin, että Israelin hallituskuviot ovat maan sisäinen asia.
Irak kytköksissä
Israelin kriisiin
Washingtonin tekee huolestuneeksi Sharonin syntymässä olevan hallituksen palestiinalaispolitiikka. Sharon ehdottaa yhteistyötä omaa puoluettaan Likudia vieläkin kiihkeämpien ja palestiinalaisvastaisempien oikeistopuolueiden kanssa. Niiden linja on avoimesti ollut Oslon rauhanprosessin vastainen eivätkä ne siedä ajatusta Palestiinan valtiosta, Louhivuori selostaa. Myös Sharon on sanonut Oslon olevan jo menneisyyttä.
Louhivuori pelkääkin Oslon prosessin puolesta. Sitä ei ehkä hylätä suurisanaisesti, vaan maan tavan mukaan se vaietaan pikkuhiljaa kuoliaaksi.
Bushin hallinto on liputtanut Palestiinan valtion puolesta tavalla, joka on hermostuttanut Likudia. Amerikkalaisten huolestuminen ei kuitenkaan johdu pelkästään Palestiinan valtion puolesta vaan siitä, että oikeistohallitus saattaa vastata palestiinalaisten mahdollisiin itsemurhaiskuihin hyvin brutaalilla tavalla. Se voisi jopa karkottaa Arafatin maasta.
Tätä Yhdysvallat ei tahdo, sillä se haluaa pitää Israelin rauhallisena, muuten amerikkalaisten Irak-politiikka voisi kärsiä tappion. USA:n hyökkäys maahan tilanteessa, jossa koko arabimaailma hermostuu Israelin politiikasta, olisi erittäin riskialtis, Louhivuori arvelee.
Uusi hallitus kuohuttaisi arabimaita kenties toisellakin tavalla. Oikeistohallitus tukisi varmasti uusien siirtokuntien perustamista miehitetyille alueille.
Sharonilla yllättävän
vahva asema
Louhivuoren mukaan Sharon ei havittele yhteistyötä oikeiston kanssa, koska hänellä ei olisi muuta vaihtoehtoa pysyä vallassa.
Sharonin asema on nimittäin yllättävän vahva, ja jos talvella pidetään ennenaikaiset vaalit, jossa israelilaiset äänestävät suoraan pääministeriehdokasta, ne voisivat päättyä Sharonin voittoon.
Jos ennenaikaisia vaaleja ei järjestetä, kansa pääsee uurnille ensi marraskuussa.
Jos Sharon onnistuu lähiaikoina muodostamaan kaavailemansa hallituksen, sen poliittinen hinta on kova.
Sharon joutuisi ostamaan kannatuksensa maan parlamentissa Knessetissä poliittisin lehmänkaupoin, kun erilaiset ryhmittymät kannatuksensa hintana saisivat läpi vaatimuksiaan.
Uuden hallituksen syntymisestä voisí olla Louhivuoren mukaan jotain hyötyäkin Israelille. Juuri hajonneella hallituskoalitiolla oli takanaan erittäin laaja kannatus eikä se tehnyt hyvää demokratialle. Todellista ja varteenotettavaa oppositiopolitiikkaa ei ollut olemassa.
Louhivuori arvelee, että Ariel Sharon saattaa hyvinkin selvitä poliittisesta kriisistään. Sen sijaan työväenpuolueen Shimon Peres, joka viimeksi toimi ulkoministerinä, voi olla poliittisen uransa päässä.
Sharonin hallitus kaatui erimielisyyksiin budjettikysymyksissä.
Louhivuori on kuitenkin sitä mieltä, että Likudin ja työväenpuolueen hallituksen kaatoivat lopultakin suuremmat kysymykset. Budjetti oli työväenpuolueelle pelkkä tekosyy lähteä hallituksesta.
Työväenpuolueen kenttä oli jo ehtinyt vaatia lähtöä Sharonin hallituksesta. Syynä oli työväenpuolueen kannatuksen näivettyminen hallituksessa, jossa Sharonin Likud teki mitä tahtoi.