Israelin hallitus jatkaa niin kutsutun turva-aidan rakentamista Länsirannalla kansainvälisestä arvostelusta välittämättä. Aidan ensimmäinen rakennusvaihe, 150 kilometriä, saatiin päätökseen miehitysalueen pohjoisosassa heinäkuussa.
Päätös merkitsee, että pääministeri Ariel Sharon toteuttaa vähän kerrassaan visiotaan. Hän on ollut valmis luovuttamaan palestiinalaisten hallintaan vähän yli 40 prosenttia Länsirannasta.
Asiantuntijat eivät enää epäile, etteikö Israel tekisi muuria valmiiksi. Sitä ei hetkauta YK:n tuore raportti, jonka mukaan aie laajentua aitahankkeen siivellä on kansainvälisen oikeuden vastainen. Monien arvioiden mukaan Sharonin hallitus tähtää tilanteeseen, jossa omavaltaisesti aidattu osa miehitysaluetta joudutaan lopulta liittämään osaksi Israelia.
Israel pitää raporttia tyypillisesti puolueellisena ja politisoituneena ja todistaa muurin tehokkuudesta Gazasta, josta vastaava rakennelma estää pommimiesten soluttautumisen Israelin puolelle. Palestiinalaisten hermeettistä pussittamista on kuitenkin mahdoton toteuttaa, ja aita vain lisää vihaa.
Israel kuuntelee ainoastaan amerikkalaisia, eivätkä nämä heittele syytöksiä laajentumispolitiikasta. Presidentti George Bush on tosin todennut aidan "ongelmaksi" ja Valkoinen talo on ollut uhkailevinaan Israelia miljardien dollareiden lainatakuiden leikkaamisella.
Tosiasiaksi jää, että tiekarttana tunnettu rauhansuunnitelma on roskakorissa. Eivätkä amerikkalaiset yritä tänään välittää rauhaa vaan keskustelevat liittolaisensa kanssa suljettujen ovien takana aidan reitistä. Israelin lainatakuisiin tuskin kosketaan reilua vuotta ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja.
Arielin suuren siirtokunnan kohdalle päätettiin aitaan jättää toistaiseksi aukko. Ariel sijaitsee syvällä Länsirannalla, parikymmentä kilometriä vihreän linjan takana. Sen ottaminen muurin sisäpuolelle merkitsisi suuren maa-alueen kaappaamista.
Aukon jättäminen Arielin kohdalle näyttää olevan osa Sharonin strategiaa. Hän pelaa yhtäältä lisäaikaa amerikkalaisten taivuttelemiselle. Samaan ai kaan uudet tosiasiat maastossa auttavat Sharonia ohjaamaan keskustelua ja kiristämään uusia myönnytyksiä ilman todellisia omia kompromisseja.
Olennaista on, seuraako turva-aita vihreää linjaa eli Länsirannan ja Israelin välistä rajaa.
Israelin äärioikeistolaiset ja uskontopuolueet vastustavat koko aitaa, koska ne kannattavat suur-Israelia ja näkevät aidan taakse syntyvän palestiinalaisvaltion. Mutta Israelin oppositiossakin hyväksytään periaatteessa eristämispolitiikka, mikäli se on turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Työväenpuolue on ollut varsin hiljaa siitä huolimatta, että maan talous menee muutenkin alamäkeä ilman kallista aitatyömaatakin. Monien israelilaisten mielestä vihreää linjaa pitäisi noudattaa.
Palestiinalaiset näkevät sen sijaan asuvansa kohta tiukasti pussitetuissa bantustaneissa. Leveä turvarakennelma on jo ryöstänyt maita, tuhonnut asuntoja ja oliivitarhoja, pakottanut ihmisiä muuttamaan, sysännyt viljelijöiden ja heidän maansa eri puolille estettä, merkinnyt vesivarojen uusjakoa, tehnyt liikkumisesta siivilöintiä tarkastuspisteeltä toiselle ja marginalisoinut asutusta.
Israelilla on oikeus toimiin itsemurhaiskujen torjumiseksi ja palestiinalaisilla velvollisuus estää ne, mutta Sharonin hallituksesta ei ole rauhan rakentajaksi.