Israelin vaalien tulos ei ratkaissut maan poliittisia ongelmia vaan toi niitä todennäköisesti lisää. Rauhanprosessin kannalta laaja koalitio olisi kuitenkin oikeistohallitusta parempi vaihtoehto.
Israelin vaalien jälkeinen päivä ei valjennut lupaavasti: sen sijaan, että vaaleissa olisi saatu selvä voittajapuolue ja tuleva pääministeri, kaksi maan suurimman puolueen johtajaa julistautuivat kumpikin voittajaksi. Tzipi Livnin johtama keskusta-vasemmistolainen Kadima kokosi kyllä maan parlamenttiin yhden paikan enemmän kuin kakkoseksi jäänyt Benjamin Netanjahun oikeistolainen Likud, mutta 120-paikkaisessa Knessetissä puolueiden saamat 28 ja 27 paikkaa eivät riitä mihinkään ilman liittolaisia, ja niitä on nyt Likudille tarjolla helpommin.
Näin on siksi, että vaalit veivät Israelia selvästi oikealle. Likudin suurvoiton ohella paikkamääräänsä nosti äärioikeiston arabivastainen Israel Beiteinu, joka sai 15 paikkaa parlamenttiin. Edessä ovat nyt lehmänkauppojen ajat, joiden lopputulos ei ole lainkaan selvä ja tuskin pikainenkaan.
Perusvaihtoehdoista lienee suljettu jo pois keskusta-vasemmistolainen Työväenpuolueen ja Kadiman yhteishallitus, koska nämä jäisivät kahdestaan ja pienen Meretz-puolueenkin tukemana kauaksi tarvittavasta enemmistöstä. Keskiviikkona todennäköisemmältä vaihtoehdolta näytti "suuri koalitio", jossa olisivat sekä Kadima että Likud ja mahdollisesti vielä Työväenpuolue. Veikkauksissa palautettiin mieliin, että 1980-luvun puolivälissäkin maassa oli Likudin ja Työväenpuolueen yhteishallitus, jossa pääministerin paikka vaihtui sopimuksen perusteella kesken vaalikauden pääpuolueelta toiselle.
Livni kutsui jo Netanjahua "kansallisen yhtenäisyyden liittoon", mutta tämän ykkösvaihto näyttää olevan oikeistohallitus. Siinä olisivat Likudin lisäksi mukana ainakin Israel Beiteinu sekä ortodoksijuutalaisten uskontopuolue Shas. Kuninkaantekijäksi hallitusta tehtäessä on nousemassa Israel Beiteinun kiistelty johtaja Avigdor Lieberman. Hänen tukensa on välttämätön, jos Netanjahu haluaa rakentaa maahan tukevan oikeistokoalition. Kysymys kuuluu silloin, mikä on Liebermanin tuen hinta.
Hänen vaatimustensa toteutus voisi johtaa Israelin kansainvälisesti entistä suurempiin vaikeuksiin. Liebermanhan on todennut muun muassa, että Gazaa pitäisi kohdella kuin Tshetsheniaa ja että Länsirannan miehitysalueen suuret israelilaissiirtokunnat pitää säilyttää. Liebermanin liikkeitä on kuitenkin vaikea ennakoida. Hänen selkärankansa on ollut aiemminkin notkea. Liebermanhan esimerkiksi oli mukana keskustavasemmistolaisen Kadiman johtamassa hallituksessa vuoden 2006 marraskuusta viime vuoden tammikuuhun.
Vaalien taustalla olivat Gazasta ammutut raketit ja Israelin massiivinen hyökkäys tuolle miehitysalueelle. Vaikka suuri osa maailmaa tuomitsi Israelin toiminnan, oma kansa antoi sille laajan tuen. Näissäkin vaaleissa - niin kuin monesti ennenkin - israelilaiset äänestivät rauhan ja turvallisuuden puolesta. Kansalaisten näkemykset siitä, mikä puolue tuohon tavoitteeseen varmimmin vie, menivät kuitenkin pahasti ristiin. Mikä hallitus-
koalitio tulee olemaankaan, Lähi-idän rauha on nyt kauempana kuin ennen vaaleja.
Länsirannalla valtaa pitävän PLO:laisen palestiinalaishallinnon kommenteissa vaalitulosta pidettiin jopa tyrmistyttävänä. Vaikka neuvottelujen jälkeen maahan saataisiin Kadiman ja Likudin yhteishallitus, poliittisesti maa siirtyy oikealle. Israelin ja palestiinalaisten neuvottelujen sekä ylipäätään kestävän rauhan kannalta muutos ei lupaa hyvää.