Ennenaikaiset parlamenttivaalit Israelissa vahvistivat oikeistolaisen Likud-puolueen asemaa. Hallitseminen käy kuitenkin entistä vaikeammaksi.
Palestiinalaisten ahdinko tuskin helpottuu, eikä suhteiden länteenkään uskota paranevan.
Israelin tiistaina pidetyt ennenaikaiset parlamenttivaalit johtivat yllättävään tulokseen. Maata hallinnut pääministeri Benjamin Netanjahun oikeistolainen Likud-puolue vahvisti asemiaan vastoin vaalien alla julkaistuja mielipidemittauksia.
Vaalikampanjaa käytiin pitkälti Netanjahua vastaan ja muutoksen puolesta. Netanjahun onnistui kansallismielisellä uhollaan saada tukea aikaisemmin pienempiä oikeistopuolueita kannattaneilta äänestäjiltä. Niinpä Netanjahu lähtee presidentti Reuven Rivlinin myöhemmin tällä viikolla käynnistämiin hallitusneuvotteluihin varteenotettavimpana pääministeriehdokkaana.
Israelin poliittinen kartta on niin kirjava, että Netanjahulla on täysi työ saada kootuksi tarvittava enemmistö taakseen 120-paikkaisessa parlamentissa knessetissä, jossa on nyt edustettuna kymmenen puoluetta.
Netanjahun johtaman Likudin 30 edustajan lisäksi tarvitaan muiden oikeistopuolueiden tuki. Tällöinkin enemmistö jäisi hiuskarvan varaan.
Yhtenä vaihtoehtona on väläytelty kansallisen yhtenäisyyden hallitusta, jonka rungon muodostaisivat Likud ja toiseksi eniten ääniä kerännyt keskusta-vasemmistolainen sionistinen liitto.
Kovin todennäköiseltä tämä vaihtoehto ei tunnu, siksi voimakkaaseen vastakkainasetteluun ryhmittymät ajautuivat vaalikentillä. Jos hallitus koostuisi näin erilaisista voimista, sille olisi vaikea luvata ruusuista tulevaisuutta.
Kokonaan pois suljettu ei ole se mahdollisuus, että hallitusta alettaisiin rakentaa sionistisen liiton ympärille.
Poliittisen kentän kirjavuuden vuoksi Israelissa hallitukset ovat harvoin olleet pitkäikäisiä. Hallitusten heikkouden vuoksi on ajauduttu useasti ennenaikaisiin vaaleihin.
Palestiinalaiskysymyksen ratkaisu siirtyy entistä kauemmas tulevaisuuteen, jos Netanjahu jatkaa vallassa.
Vaalitaistelun loppumetreillä Netanjahu julisti, ettei hän aio hyväksyä Palestiinan valtion perustamista Israelin kylkeen. Kahden valtion mallilla on laaja kannatus läpi kansainvälisen yhteisön, mutta ei Israelissa.
Juuri tiukka linja palestiinalaisiin on pitänyt Netanjahun päätä pinnalla. Israelin tekemät pommitukset Gazan palestiinalaisalueella viime kesänä vain kasvattivat Netanjahun kannatusta. Kansallismieliseen paatokseen hän nojasi vaalikampanjassaankin.
Netanjahulla on vaikeuksia muidenkin kuin palestiinalaisten kanssa. Suhde Iraniin on tulenarka. Edes Israelin suurin tukija ja liittolainen Yhdysvallat ei ole katsellut suopein silmin Netanjahun toimia. Kaiken huippu oli, kun Netanjahu kävi puhumassa Yhdysvaltain kongressille vastoin Valkoisen talon tahtoa. Niinikään välejä Euroopan unioniin voi luonnehtia vähintäänkin viileiksi.
Israelin poliittinen linja ei todennäköisesti muutu olennaisesti siitä, mihin on totuttu viime vuosina. Tämä pätee myös suhtautumiseen palestiinalaisten asemaan.
Israelin sisäpolitiikassa puree kansallismielisyys, mikä tarkoittaa sitä, että valtio on sen vanki myös ulkopolitiikassa.