Israel on käyttänyt Libanonissa suhteetonta voimaa siviiliväestöä ja -kohteita vastaan. Kansainväliset avustusjärjestöt arvioivat, että jo noin 700 000 siviiliä on paennut eteläisestä Libanonista kohta kaksi viikkoa riehuneiden sotatoimien alta.
Yhtä lailla noin 300 000 israelilaisen arvioidaan lähteneen kodeistaan terroristijärjestö Hizbollahin Pohjois-Israeliin ampumien rakettien takia.
Luvut vahvistavat, että täsmäaseista huolimatta siviilien kärsimykset nousevat moderneissa sodissa aina tuskallisen suuriksi. Vaikka siviilit kärsivät molemmin puolin, sota Libanonissa muistuttaa kissa ja hiiri -leikkiä. Israel on murjonut Hizbollahin tukialueiden ohella paljon muutakin, myös 1980-luvun sisällissodan jälkeen jälleenrakennetun Libanonin siviilikohteita, maan tasalle mitään säästämättä, ja Hizbollah maalittaa rakettinsa säälittä Israelin asutuskeskuksiin.
Israel on sodan alusta lähtien pitänyt Libanonia meri- ja ilmasaarrossa. Näin Israel on tietysti yrittänyt katkaista asetoimitukset Hizbollahille. Saarto on kuitenkin johtanut siihen, että pakolaisiksi joutuneita ja eteläiseen Libanoniin loukkuun jääneitä on ollut kutakuinkin mahdoton avustaa. Loukkuun jääneiden on vaikea paeta ja heitä on vaikea avustaa, koska infrastruktuuri on tuhottu ja koska avustuskuljetusten turvallisuutta ei ole taattu.
Kansainvälisiä vetoomuksia avustusreittien avaamiseksi ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseksi on sadellut, mutta ne ovat kaikuneet kuuroille korville. Yhtä lailla turhaan on vedottu siihen, että käytetyn tuhovoiman pitäisi olla jossakin suhteessa uhkaan. Libanonissa uhreja on tullut noin kymmenen kertaa enemmän kuin Israelissa. Maaleiksi ovat Hizbollahin tukikohtien lisäksi joutuneet sillat, sähkövoimalat ja sotaan osallistumattoman Libanonin armeijan kohteet. Tämä kaikki on hirvittävä lasku uuteen kukoistukseen juuri nousseelle Libanonille. Eteläisessä Beirutissa viikonvaihteessa käynyt YK:n hätäapukoordinaattori Jan Egeland kutsua näkemäänsä tuhoa "hirvittäväksi". Hän kutsui Israelin käyttämiä keinoja "kansainvälisen humanitaarisen lain rikkomukseksi".
Sovitut kansainväliset humanitaariset periaatteet saavat sodan oloissa lähes aina väistyä. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC huomautti jo viime viikolla, ettei Libanonin saarron tulisi estää elintarvikkeiden ja muiden avustustarvikkeiden kuljetuksia siviiliväestölle. ICRC on muistuttanut Israelia, että kansainvälisen humanitäärisen lain mukaan sen pitäisi kunnioittaa ja suojella lääkintähenkilöstöä ja sen käyttämiä ajoneuvoja. Päinvastaisista esimerkeistä on puolueettomia todisteita. Hizbollahia muistutettiin siitä, että siviilialueiden ottaminen kohteiksi on yhtä lailla kiellettyä.
Kansainvälinen huomio kohdistui seikkaperäisesti pakolaisongelmaan niin kauan kuin Libanonissa oli ulkomaalaisia. Kun heidät saatiin evakuoiduiksi, Libanonin sisällä vallitseva monin verroin suurempi pakolaiskriisi on jäänyt sotatoimien ja diplomaattisen toiminnan varjoon.
Esimerkiksi toissa tapanina Kaakkois-Aasiassa iskenyttä tsunamia seurasi kansainvälinen myötätunnon hyökyaalto, ja kansainvälistä apua tuli tulvimalla. Apua annettiin, koska katastrofi tuli alueella lomailleiden länsimaalaisten kautta lähelle. Tällaista myötätunnon aaltoa ei ole ollut nyt näkyvissä.
Hizbollah on ollut Libanonissa valtio valtiossa, eikä Israelin oikeutta puolustaa itseään sitä vastaan voi kiistää. Israel on kuitenkin ampunut yli sotatoimillaan. Maksumiehiä ovat siviilit ja Libanon, jonka perusrakenteita on tuhottu yli ymmärryksen.