Lähteet: Marketta Ritamies: Sinappikylvystä ehkäisypilleriin; Suomalaisen
perhesuunnittelun historia, 2006.
http://www.tohtori.fi/?page=1750363&id=3695413
Lapsilukua on yritetty rajoittaa kautta aikojen. Konstit ovat olleet monet, mutta vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen tapahtunut käänne on mahdollistanut nykyisen tarjonnan tulvan. Erilaisia vaihtoehtoja ehkäistä raskaus on enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa.
Mekaanisten ja kemiallisten ehkäisyvälineiden "alkumuotoja" tunnetaan satojen, jopa tuhansien vuosien takaa. Käärmeennahan ja eläinten suolien tiedetään toimineen ensimmäisten kondomien valmistusmateriaalina. Niiden käyttö yleistyi 1700-luvulta alkaen. Usein myrkyllisistäkin kasveista ja niiden juurista valmistettuja uutteita juotiin ehkäisytarkoituksessa, Kiinassa jopa elohopeaa.
Jo 3000 vuotta sitten osattiin kohtuonteloon laittaa vierasesineitä ehkäisyä silmällä pitäen ja usein terveyden kustannuksella. Kiinnostava keksintö on ollut emättimen huuhtelu ehkäisy- ja raskauden keskeyttämistarkoituksessa. Huuhteiksi ovat kelvanneet sooda, sitruunamehu ja myöhempinä aikoina hätätilassa jopa Coca-Cola!
Useimmat tyytyivät silti luonnollisiin menetelmiin. Lapsia imetettiin pitkään, naimisiin mentiin varttuneempana ja lisätilaa kotiin järjestettiin laittamalla lapsia palvelukseen hyvin nuorena. Näin myös 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa.
Monien asiantuntijoiden mielestä sukupuolivietin pyhä tarkoitus oli uuden elämän luominen ja itsensä hillitseminen osoitti suurta hyvettä. Pidättäytyminen ja keskeytetty yhdyntä olivat tapoja estää perheen kasvu. Yksi konsti oli luottaa varmoihin päiviin, mutta laskut menivät usein pahasti pieleen, sillä vasta 1930-luvun taitteessa pystyttiin lääketieteellisesti osoittamaan, missä vaiheessa kuukautiskiertoa hedelmöittyminen voi tapahtua. Se oli tieto, joka otettiin innolla vastaan ja sitä pidettiin jopa ratkaisuna ehkäisykysymykseen.
Valistuskirjallisuus ja lehdistökeskustelu eivät tavoittaneet syrjäseutujen asukkaita helposti. Sitä paitsi ensi alkuun ehkäisyvälineitä sai vain apteekeista. Pitkät välimatkat ja ehkäisyvälineiden hinta hidastivat käytön laajenemista. Oletettavaa on, että myös ennakkoluulot ja häveliäisyys vaikuttivat käsityksiin ehkäisyn tarpeettomuudesta.
Suomessa 1900-luvun alkupuolella eläneelle asiakkaalle oli tarjolla kondomeja eli suojustuppeja, varmuustamponeja, pessaareita ja varmuussieniä. Aluksi kondomit, "miestoverille tarkoitetut mekaaniset suojelimet" olivat hyvin heikkoja laadultaan. Mutta käyttö oli turvallista, jos laittoi kaksi päällekkäin, mainostettiin.
Loistavien keksintöjen joukkoon kuului kohtuvarjostin. Sen asentaminen tiesi visiittiä lääkärin pakeille. Varjostin oli kuperanmallinen ja siinä oli ontto, käyrä varsi. Kohtusuojus oli vekotin, joka oli tehty ohuesta kumikelmusta. Se esti siittiöiden pääsyn kohtukanavaan eikä sitä tarvinnut poistaa kuin kuukautisten tai puhdistuksen ajaksi. Käyttöikä oli useita vuosia.
Kierukan esimuoto kehitettiin 1930-luvun tietämillä. Vaihtoehdot lisääntyivät, kun ehkäisypillerit tulivat markkinoille 1960-luvulla.Yleisimmin käytettyjä ehkäisyvälineitä 1980-luvun olivat ehkäisypilleri, kondomi ja kierukka. Kehityksestä huolimatta aborttien määrä kävi 1970-luvulla huipussaan. Käsitys yksilön oikeudesta päättää perhekoostaan nousi voimakkaasti pintaan ja vanhat menetelmät menettivät merkityksensä perhesuunnittelussa. Kokonaisuutta ajatellen yhteiskunnallisilla muutoksilla on tutkimuksen mukaan ollut kuitenkin suurin syy lapsiluvun alenemiseen.