Tunturipöllö on luontojaan maaton kiertelijä, oikea pohjoisten alueiden kosmopoliitti, mutta vasta ihmisten käsiin joutuessaan siitä tulee koditon. Pohjois-Atlantilta laivan kyytiin pelastautuneet "isot vaaleet" joutuivat odottelemaan belgialaisessa lintuhoitolassa melkein vuoden, ennen kuin niille löytyi sijoituspaikka Suomesta.
Kaksi pöllöä matkusti perjantaina lentokoneella Brysselistä Helsinkiin, ja sieltä sinivalkoisin siivin edelleen Rovaniemen kautta Ranuan eläinpuistoon. Seuranaan niillä oli kaksi poliisin takavarikoimaa lajitoveria, joita oli kasvatettu laittomasti häkissä pimeillä markkinoilla myytäväksi. Laiton eläinkauppa on nyt pöllöjenkin riesa, sillä Harry Potter-kuume on nostanut ukulien kysynnän taivaisiin.
Pöllöt saapuivat neljän ja puolen tunnin lentomatkan jälkeen Rovaniemelle selvästi hämmentyneinä, mutta hyväkuntoisina. Tunnin automatkan jälkeen ne vapautettiin Ranualla laatikoistaan isoon häkkiin, jossa oli taas tilaa lentää ominkin siivin.
Hidas byrokratia esti
pöllöjen vapauttamisen
Villien ukulien taival alkoi Atlantin toiselta puolen. Kanadan Quebecistä lähtenyt rahtilaiva sai vuosi sitten kovassa myrskyssä vieraikseen peräti 12 lentomatkallaan uupunutta isoa valkoista pöllöä. Ne matkustivat laivan mukana Eurooppaan asti. Suurin osa siipeilijöistä jätti laivan jo Skotlannissa, osa Englannin rannikolla ja kaksi lintua Hollannissa.
Ranualle päätyneet kaksi pöllöä olivat kuitenkin öljyn tahrimia, eivätkä kyenneet lentämään. Linnut matkustivat perille Belgiaan, missä todelliset vaikeudet vasta alkoivat.
Tunturipöllöt vietiin belgialaisesta satamasta Belgian Kuninkaallisen Lintujensuojelyhdistyksen kuntotutuskeskukseen, missä ne puhdistettiin ja ruokittiin terveiksi.
Lintujensuojeluyhdistys olisi halunnut vapauttaa pöllöt takaisin luontoon, mutta Kanadan viranomaiset kieltäytyivät allekirjoittamasta maahantulopapereita. Euroopassa oli vastassa julma byrokratia.
Tunturipöllö on uhanalaisten eläinten ja kasvien kauppaa säätelevän kansainvälisen CITES-sopimuksen A-liitteen laji. EU:ssa sopimus säätelee myös eläinten sisäisiä siirtoja, ja luvan saaminen pöllöjen kuljettamiseen kesti kuukausia. Kun lupa lopulta tuli, pöllöjen vapauttaminen ei asiantuntijoiden mukaan enää ollut riskitöntä, koska linnut olivat jo liiaksi tottuneita ihmiseen.
"Me olimme valmiita vapauttamaan ne jo keväällä, mutta tämä on tyypillistä Belgiassa. Byrokratia on aivan uskomattoman hidas", puuskahtaa lintujensuojeluyhdistyksen johtaja Jan Rodts.
Jan Rodts saatteli pöllöt Suomeen yhdessä Antwerpenin yliopiston biologin Muriel Vervaeken kanssa. He eivät olleet muiden asiantuntijoiden kanssa yhtä mieltä lintujen maastokelvottomuudesta. "Jos lintu on tarpeeksi älykäs pelastautumaan laivaan, se selviää luonnossa vankeudenkin jälkeen", Rodts arvioi.
"Sitäpaitsi niitä on hoidettu vapautusta silmälläpitäen. Ne ovat olleet ihmisten kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Ruokakin on heitetty pikaisesti oven raosta", Muriel Vervaeke huomauttaa.
Lintujen pelastautuminen laivoille on Jan Rodtsin mukaan harvinaista, mutta jo ennen näitä tunturipöllöjä laivoilta on tuotu yhdistykselle harmaahaikara ja muuttohaukka.
Ranuan lintujen mukana tuli Helsinkiin viideskin pöllö, joka jäi eläinklinikalle odottamaan kahta Espanjasta tuotavaa lajitoveria. Ne olivat samassa myrskyssä, samassa paikassa ja samana päivänä pelastutuneet espanjalaisen kalastusaluksen kannelle. Kolmikko jatkaa matkaa Ähtäriin, sillä Ranua kykeni vastaanottamaan vain neljä pöllöä.
Suomen ympäristökeskuksen biologi Veijo Miettinen arvioi, että kaikki pöllöt jäävät eläinpuistoon pysyvästi. Tottumus ihmisiin saattaa ne alttiiksi muun muassa salametsästykselle. "Niiden poikasia voidaan ehkä siirtää luontoon, sillä sekä Ranua että Ähtäri kuuluvat CITESin palautusohjelmaan, jossa nuoret linnut koulutetaan selviytymään luonnossa."