"Kyseessä on yksipuolinen nuorten näkemys, jolla ei ole mitään faktapohjaa."
Näin väitti muhoslaisen Pohjolakodin johtaja Kati Lehtola elokuussa, kun nostin esiin eduskunnan oikeusasiamiehen yllätystarkastukselta laaditun raportin hätkähdyttävät havainnot hänen johtamansa koulukodin lasten olosuhteista.
Lehtola kiisti lähes kaikki havainnot, kyseenalaisti ylimmän laillisuusvalvojan tarkastusmenetelmän ja kuittasi lasten esiin nostamat asiat vain heidän omiksi kokemuksikseen.
Hän siis käytännössä väitti, että lapset ovat valehdelleet oikeusasiamiehen tarkastajille suut ja silmät täyteen ja nämä ovat olleet niin pöljiä, että ovat menneet uskomaan pötypuheita.
Pohjolakotia ylläpitävän Nuorten Ystävät -palvelut Oy:n asenne oli muutamaa viikkoa myöhemmin toisenlainen. Se vakuutti ottavansa tarkastushavainnot vakavasti ja kertoi laajamittaisista uudistuksista koulukodissa. Samalla se myönsi, ettei Pohjolakodin johto ole ollut riittävän hyvin tehtäviensä tasalla.
Näyttää siltä, että vasta yllätystarkastus ja valtakunnalliseksi paisunut julkisuus saivat koulukodin muuttamaan käytäntöjään.
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mielestä sijaishuollossa olevien lasten oikeudet ovat vakavassa vaarassa. Valvonnassa avainasemassa olevat kuntien sosiaalityöntekijät ovat niin kuormitettuja, että he eivät oikeasti ehdi valvoa lasten olosuhteita niin Pohjolakodissa kuin missään muussakaan laitoksessa.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on tutkinut kuntien ja avien selviytymistä valvontatehtävistään. Hän kirjoitti maanantaina virastonsa kotisivuilla, että henkilökunnan riittävyyteen, pätevyyteen, asemaan, jaksamiseen sekä lastensuojelun valvontaan liittyy vakavia huolenaiheita.
– Turvattomassa asemassa olevien lasten perusoikeuksien turvaaminen edellyttää nyt kokonaisvaltaista ja kriittistä tarkastelua sekä päättäväistä puuttumista lastensuojelun rakenteellisiin ongelmiin.
Julkisuuden myötä virinnyt keskustelu laitoslasten olosuhteista on ollut välttämätöntä vaikka se on eittämättä leimannut myös asiallisesti toimineita yksiköitä ja työntekijöitä syyttä. He kantavat niskassaan väärin toimineiden aiheuttaman taakan. Mutta heidän hartiansa ovat vahvemmat kuin lapsilla, jotka sen aiemmin ovat kantaneet.
Lastensuojelulaitoksia valvoville tarvitaan viipymättä lisää resursseja. Lastensuojelun rakenteelliset ongelmat pitää korjata.
Yllätystarkastuksista tulee tehdä valvonnassa vakiintunut käytäntö. Lainvastaisesti toimivia laitoksia täytyy tarkastella suurennuslasin kanssa niin kauan, että ne oikaisevat kurssinsa tai ne pitää sulkea. Lastensuojelulaitoksessa ei saa särkeä lapsia.
Tarkastuksilla on välttämätöntä kuulla, mitä lapset itse kertovat olosuhteistaan.
Lastensuojelulaitokseen sijoitetulla lapsella tulee olla tämän yhteiskunnan korvissa ääni. Sitä ei saa ylenkatsoa ja kuitata lähtökohtaisesti faktapohjattomaksi vaan sen pitää myös kuulua.
Lainsäädäntöäkin on uudistettava. Laitoksista kantautuva viesti siitä, etteivät nykylainsäädännön tarjoamat työkalut riitä kaikkein vaikeimmin oireilevista nuorista huolehtimiseen, on otettava vakavasti. Työntekijöiden ei pitäisi joutua työskentelemään henkensä kaupalla.
Koulukoteihin sijoitetut lapset ovat erityisjoukko, joista huolehtiville pitää saada erityistyökaluja.
Laitosten johdon on valvottava, ettei niitä käytetä väärin. Muutoin johto pitää vaihtaa.