Tanskassa lehmäkuolleisuus on vuosikymmenessä kaksinkertaistunut ja utaretulehdusten määrä on tuplaten sen mitä muissa Pohjoismaissa. Myös muut eläinten pahoinvoinnin mittarit näyttävät murheellisia lukuja. Siellä karjamäärän kasvu maatiloilla on ollut nopeinta.
Samansuuntaisia viestejä on tullut Ruotsista, jossa tosin tullaan hitusen verran jälkijunassa. "Hyvää vauhtia ollaan menossa samaan suuntaan myös täällä", varoittelee eläinlääkäri Laura Kulkas Valio Oy:stä.
Suomen karjatilat ovat vielä pienimuotoisia luomuloita Tanskan tiloihin verrattuna. Tilojen kasvu on kuitenkin huimaa, ja vauhdilla mennään perässä. Tutkittua tietoa siitä, miten tilakoon kasvu vaikuttaa eläinten sairastavuuteen ja sitä kautta hyvinvointiin, Suomessa ei ole.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa MTT:ssä on tehty selvitys 20 pihattotilalta. Laura Kulkas sanoo selvityksestä ilmenevän, että vaihtelut tilojen välillä ovat suuret. Yhdessä pihatossa vasikkakuolleisuus oli 45 prosenttia, toisessa 36 prosenttia ja kolmannessa 11 prosenttia, kun se normaalisti on viiden tuntumassa.
Jo tämäkin selvitys kertoo Laura Kulkakselle, että joillakin tiloilla on menty yli sen rajan, mihin kyetään.
"Kun rakennetaan uusia karjasuojia, ei aina muisteta, että tietyt työt lisääntyvät oikeasti eläinmäärän kasvun suhteessa", hän muistuttaa.
Isolla tilalla
tuhotkin suuret
Eläinten hyvinvoinnin yksikön päällikkö, eläinlääkintäneuvos Pirkko Skutnabb maa- ja metsätalousministeriöstä arvioi, ettei karjatilan koon kasvu sinällään ole uhka, jos asioita hoidetaan hyvin. Tosin hän korostaa, että jos jotain sattuu - vaikkapa hoito laiminlyödään tai tauti iskee - tuhot saattavat olla moninverroin suuremmat kuin pienessä yksikössä.
Dosentti Olli Peltoniemi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta pitää huolta karjakoon kasvun vaikutuksista aiheellisena.
Koska Suomen maatilat ovat vielä varsin pieniä tanskalaisiin tai keskieurooppalaisiin tiloihin verrattuna, eläinten sairastavuus on säilynyt hyvänä ainakin toistaiseksi. "Vielä ei ole merkkejä, että oltaisiin menossa Tanskan suuntaan", Peltoniemi päättelee.
Aika, mikä säästetään automaation ansiosta, pitäisi Peltoniemen mielestä käyttää eläinten tarkkailuun. Helposti käy niin, että tarkkailu jätetään tekemättä, ja se kostautuu.
Kun maatilalla suunnitellaan laajennusta tai uuden tuotantotilan rakentamista perusedellytys on, että tämän hetken tilanne on hyvä.
"Jos eläinten terveystilanne ja tuotantoluvut ovat rempallaan, tuppaa käymään niin, että mennään ojasta allikkoon. Jos luotetaan, että automatiikka ja eläinyksikön laajennus parantaisivat jollain tavoin kustannustehokkuutta ja koko systeemin kannattavuutta, ei tahdo onnistua", Peltoniemi muistuttaa.
Kysymys on
jaksamisesta
Vastaava eläinlääkäri Jouko Tölli Nivalasta sanoo ykskantaan näkevänsä työssään yhtä lailla sairaita pieniä kuin terveitä isoja karjoja.
"Hyvin paljon kaikki on kiinni hoidosta ja ympäristöolosuhteista. Jossain määrin myös perimäaineksesta."
Varmaa on, että tilakoko kasvaa. 10 lehmän karjat häviävät nyt, kohta alle 15 lehmän karjatkin. "Eläinten hyvinvointi on pitkälle työvoimakysymys. Ellei pystytä palkkaaman työvoimaa, jaksavatko ihmiset vai meneekö heidän aikansa rutiinien hoitoon."
Hoitajien jaksaminen on Töllin mielestä vakavin kysymys eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Hän heittääkin yhteiskunnalle velvoitteen toimia niin, että lomitusjärjestelmät pelaavat eikä ihmisten tarvitse vetää itseään äärimmilleen.
Eläinkauppa on vuosien saatossa ollut merkittävä pöpöjen levittäjä. Nyt se elää voimakasta murrosta.
"Eläinkauppaa ei voi harrastaa enää niin kuin ennen, että naapurista ostettiin lehmä ja tuotiin se parteen, josta edellinen oli kuollut. Nyt eläinkauppa on menossa alkioiden kautta tapahtuvaksi. Eläviä eläimiä siirrellään vähemmän."