Kalajoki Kasvot hienoisessa hymyssä Tenho Verronen paljastaa saaliinsa. Hän nostaa ämpäristä vesiheinätukun. "Ravun näköisiähän nuo ovat", toteaa Pauli Nivala kurkatessaan punaiseen ämpäriin. Sen pohjalla muutama tumma elukka sotkee tyhjää, rapsuttaa koivillaan pohjan liukasta pintaa.
Tämän kesän ensimmäiset rapusaaliit Vääräjoesta Kalajoen Raution kylän kohdalta eivät ole hääppöiset. Tenho Verronen ja Pauli Nivala mittailevat, että suurin saksiniekka taitaa olla vain yhdeksän sentin pituinen. Pienin on niin olematon, ettei siitä monta senttiä löydy.
"Alamittaisia", miehet sanovat toisiaan toistaen. Ravulle ei tosin ole määrätty alamittaa sitten vuoden 1993. Siihen saakka alle kymmensenttisiä rapuja ei saanut ottaa.
Alamitta on kuitenkin ravustajien mielessä. Mitäpä sitä alle kymmenen sentin äyriäisellä tekisikään; eihän niitä kukaan viitsi syödä, saatikka ostaa.
"Kuori on kova", Pauli Nivala sanoo samalla, kun painelee pikkuravun panssaria peukalolla ja etusormella. Tästä päätellään, että kohta sieltä kömpivät isommatkin saksiniekat aterialle; maistelemaan muovimertoihin pantuja lahnan tai särjen paljoja. Vai olisiko tarjolla possun sydäntä, niin kuin Tenho Verrosen pyydyksissä saattaa olla.
Jokirapuja löytyy malliksi
Miehet laskeutuvat Raution kyläkeskuksen sillan kupeelle ja laskevat pikkuravut yksitellen takaisin jokeen varttumaan. Joki virtaa nyt valtoimenaan. Vettä on. Näillä main näyttää olevan ravulle piilopaikkojakin - kivenkoloja, joiden suojissa ne varttuvat syötäviin mittoihin. Ympäristökeskus on luvannut tehdä elukoille lisää kivikoteja jokeen.
Niitä ne tarvitsevat. Tenho Verronen ja Pauli Nivala tietävät kertoa, ettei rapuja ole suinkaan koko Vääräjoessa, joka alkaa Reisjärveltä ja joka Tyngän kohdalla yhtyy Kalajokeen ja Typössä Siiponjokeen. Rapuja on turha pyytää suvannoista.
Vääräjoki on yksi niistä lukemattomista Pohjois-Pohjanmaan pikkujoista, joissa rapuja on vielä. Suurimpien jokien, aina Oulu-, Ii- ja Kiiminkijoesta Kalajokeen saakka, pääuomista rapu on miltei kadonnut. Joissain sivujoissa ja latvavesissä sitä sentään tavataan.
"Melkein kaikissa Pohjanmaan joissa rapua on malliksi, mutta ei kaupallisen pyynnin kestävää kantaa", kertoo toiminnanjohtaja Mikko Torssonen Oulun kalatalouskeskuksesta.
"Jos rapu jostain häviää, kymmeneen vuoteen ei kannata toivoakaan, että sinne tulisi uudelleen pyyntivahva kanta", Torssonen kertoo. Viimeksi suuri raputuho koettiin vuosi sitten: Pyhäjoki tyhjeni ravuista, samoin Rautaruukin Kuljunlahden allas.
Vääräjoesta Raution kohdaltakin rapu hävisi joskus toistakymmentä vuotta sitten. Joen latvanpäästä siirrettiin rapuja alajuoksulle, ja kanta on alkanut elpyä. "Aikoinaan täältä sai hirmusuuria rapuja. Isot vahingot tapahtuivat joskus 1950-luvulla, kun jokea kaivettiin. Sillä oli selvä vaikutus rapukantaan", Tenho Verronen muistelee.
Ravustuksella on joskus tehty rahaa. Tehtäisiin kai nytkin, jos olisi, mitä myydä.
Pikkurapuja ei osta kukaan ja isot ovat kiven alalla, ainakin vielä tähän aikaan kesästä. Myyntihinta olisi kohdallaan: ravusta tarjotaan 2,30 - 3 euroa kappaleelta.
"Ravun taloudellinen merkitys on vähäinen. Pyynti menee enempi hupipuolelle. Mutta Vihdistä asti hakevat, jos vain on, mitä myydä. Ostajat tietävät, ettei isoa rapua saada vielä, joten ei ole ostajiakaan ollut liikkeellä. ", Tenho Verronen kertoo.