Peking 1,3 miljardin asukkaan Kiina on houkutteleva maa myös suomalaisfirmoille. Jollakin tavalla Kiinassa on läsnä - joko tuotantoa pyörittävänä tai myyntiedustustonsa kautta - parisataa suomalaisfirmaa. Suurin osa niistä on on sijoittunut rannikkokaistaleelle, joka ulottuu etelän Kantonista ja Hongkongista Shanghain kautta Pekingiin.
Väärä käsitys on kuitenkin se, että Kiinaan lähdettäisiin alhaisten palkkojen houkuttelemana. Näin sanoo Ilpo Sarikka, joka hoitelee Suomen vientiä edistävän Finpron Pekingin-toimistoa miljoonakaupungin sydämessä. Halpa työvoima on useiden kyselyjen mukaan tärkeysjärjestyksessä vasta sijoilla 5-8.
Ylivoimaisesti tärkein rantautumissyy suomalaisille ja muille länsifirmoille on Kiinan markkinoiden koko. Toiseksi tärkein syy kuvataan luonnehdinnalla "kuuluu firman globaaliin strategiaan". Suuryhtiöiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että jos aikoo pärjätä maailmanlaajuisesti, on pakko pärjätä myös Kiinassa.
Pienempien yritysten Kiinaan meno puolestaan johtuu usein siitä, että monikansalliset jättifirmat haluavat tutut alihankkijansa lähelle.
Kiinalla omia keksintöjä
Palveluyritykset ovat ulkomaisten firmojen kolmas aalto Kiinaan. Joukossa on jo suomalaisiakin lakiasiaintoimistoja ja arkkitehtejä, Ilpo Sarikka kertoo. Niiden asiakkaita ovat maassa olevat muut ulkomaalaisfirmat.
Jos investoija kouluttaa henkilökunnan ja tuo maahan samat koneet kuin lännessä, kiinalaiset pystyvät tekemään samantasoisia tuotteita kuin länsimaalaisetkin, Sarikka vakuuttaa. Kiina on lähettänyt miehitetyn avaruusaluksen matkaan. Maailman viihde-elektroniikasta huomattava osa tehdään Kiinassa.
"Kiinassa on vuosi vuodelta enemmän omia innovaatioita, joita halutaan suojata. Kiinalaisia kismittää esimerkiksi se, että maailman dvd-soittimista 90 prosenttia tehdään Kiinassa, mutta tuotto valuu muualle."
Kiina pyrkii nyt kuumeisesti luomaan omia standardejaan, jotta se saisi vyörytettyä omaa osaamistaan maailmalle. Kiina ei ottanut esimerkiksi kolmannen sukupolven kännyköille standardeja Euroopasta tai Yhdysvalloista vaan kehitti oman.
Palkkahaitari leveä
Kiinan korkeakouluista valmistuu vuodessa viisi miljoonaa opiskelijaa. Parhaimmat revitään suoraan yliopistojen porteilta ja palkat ovat sen mukaiset. Kiinan köyhältä maaseudulle suurkaupunkeihin tullutta halpaa työvoimaa kyllä löytyy liukuhihnoille, mutta kielitaitoisesta koulutetusta väestä joutuu maksamaan.
Kiinan kaikilla paikkakunnilla on omat minimipalkkansa. Harvaanasutuissa länsi- ja keskiosissa se voi olla 40 euroa kuukaudessa, rannikkoseuduilla korkeimmillaan vähän yli 80 euroa.
Shanghain alueella tavallinen teollisuustyöläinen tienaa 300-400 euroa kuukaudessa. Isoimmille johtajille maksetaan 5 500-6 500 euroa kuukaudessa, ja firman ykkösmiesten palkat kestävät hyvin vertailun suomalaisten kollegojen kanssa, Ilpo Sarikka selvittää.
Sarikka arvelee, että laajentumismahdollisuuksia Kiinasta löytyy elintarviketeollisuudesta, bioteknologiasta ja energiatehokkuudesta.