Oulun keskustan yhtä pääväylää Isoakatua harkitaan suljettavaksi kauppakeskuskorttelin kohdalta. Julkisen tilan kiinnimeno yön ajaksi vaatii laajan kansalaiskeskustelun.
Oulussa on viriämässä tarpeellinen ja monia muitakin Suomen kaupunkeja kiinnostava keskustelu kaupunkitilan käytöstä. Osuuskauppa Arina suunnittelee Isonkadun kahteen kortteliin kauppakeskusta, joka ottaisi haltuunsa myös väliin jäävän kadun.
Isostakadusta tulisi noin 68 metrin matkalta lämmitetty ja katettu tila, joka suljettaisiin kauppojen kiinnimenon ajaksi.
Sulkeminen olisi merkittävä ennakkotapaus. Yhdyskuntasuunnittelijoiden ja kaupunkitutkijoiden mukaan Oulu saattaa olla ensimmäinen kaupunki, joka telkeäisi yhden keskustan pääväylistään yön ajaksi.
Muualla julkisia katutiloja on katettu ja muutettu onnistuneesti osaksi liiketoimintaa, mutta läpikulkua ei ole näin määräävästi rajoitettu.
Esimerkiksi Hampurissa Saksassa Europa Passage -kauppakeskus sijaitsee sataman tuntumassa ja levittäytyy hiljaisille sivukaduille. Turun Hansa-kortteli on kattanut lähinnä sisäpihoja, ei kulkuväyliä. Lahden Trio-kauppakeskus katkaisee lävitseen kulkevan Vapaudenkadun, mutta se ei kuulu kaupungin pääkatuihin.
Julkisen ja yksityisen tilan sekoittuminen on aikamme ilmiö eikä harkiten toteutettuna välttämättä paha ollenkaan.
Keskellä kaupunkia sijaitsevat tyylikkäät liikekeskukset kauppoineen ja taidegallerioineen houkuttelevat asiakkaita. Katu- ja pihatilojen kattaminen ja lämmittäminen kasvattavat jo itsessään keskustan viihtyisyyttä.
Isonkadun kattamista voi pitää kaupunkiympäristön monikäyttöisyyden lisäämisenä. Lyhyen katuosuuden sulkeminen öisin saattaa hyödyn rinnalla tuntua vähäiseltä menetykseltä, mutta asia on isompi. Kyse on siitä, kuka hallitsee yhteistä kaupunkitilaa.
Arinan suunnitelmassa julkinen, kaikkien käytössä oleva katu muuttuisi tietyltä osuudelta yksityiseksi tilaksi. Käytännössä sulkeminen rajoittaisi kaupunkilaisten oikeuksia liikkua, haluttiinpa tai ei.
Kun katu ei enää olisikaan täysin julkista kulkuväylää, kaupunkilainen ei voisi kellon ajasta huolimatta itse päättää, kääntyisikö hän kävelyreissullaan Kauppurienkadulta Isollekadulle. Päätöksen olisi hänen puolestaan tehnyt ostoskeskus tai vartiointiliike.
On aivan ymmärrettävää, että kauppakeskus rajoittaa säännöillään liikkumista ja että vartijat valvovat sen noudattamista. Näin pitää olla. Eurooppalaisen perinteen mukaan kaupunki katuineen kuuluu kuitenkin ihmisten vapaaseen käyttöön kauppojen aukioloajasta riippumatta. Katua ei voi ostaa itselleen.
Isollekadulle muodostuisi yksityisen ja julkisen kaupunkitilan välinen ristiriita.
Isonkadun osittaista sulkemista kannattaisi vielä miettiä. Parasta olisi laajentaa pohdiskelijoiden piiriä kaupunkikuvatyöryhmän palaverien ja osuuskaupan hallintoväen ulkopuolelle.
Hanke ansaitsee ympärilleen aidon kansalaiskeskustelun – ennen muuta siitä, kenelle julkinen kaupunkitila kuuluu. Onko Isokatu kokonaan yhteinen ja kaikkien käytössä oleva katu vai osaksi yksityinen kauppatila?
Se ei ole merkityksetön nuijankopaus.