Isossa maailmassa kaikki on isoa. Kun meillä tuskaillaan, kun maahan sataa parikymmentä senttiä lunta ja osa teistä, etenkin kevyen liikenteen väylistä on aamuliikenteessä puhdistamatta, niin Yhdysvalloissa New Yorkissa kaupungin julkinen liikenne pysäytettiin ja autolla ajaminen kaduilla ja teillä kiellettiin tiistaina. Ainoastaan pelastusviranomaisten liikenne sallittiin.
Ei kuitenkaan meilläkään pidä väheksyä lumi- ja vesisateen jatkuvan viikoittaisen vaihtelun aiheuttamia ongelmia etenkin liikenteessä. Moottoritielläkin on tänä talvena onneksi huomannut sen, että lähes kaikki osaavat suhteuttaa ajotapansa heikentyneisiin olosuhteisiin.
Joukkoon mahtuu aina väkeä, joiden mielestä nopeusrajoitusta osoittava kyltti tien varressa osoittaa vähimmäisnopeutta. Hyvin usein ainakin keskustelupalstoilla etenkin ökyautojen omistajia moititaan hurjastelusta olivatpa liikenneolosuhteet millaiset tahansa.
Käytännön havainnot tieliikenteestä kuitenkin kertovat, että joukkoon mahtuu myös pienemmillä ajoneuvoilla kaasu pohjassa ajavia. Usein käy myös niin, että moottoritiellä ajoneuvo menee ohi tuhatta ja sataa, mutta joutuu puoliväkisin ahtautumaan oikealle kaistalle ja sieltä rampin kautta pois.
Toinen arkihavainto on se, että aamuliikenteessä monet tulevat moottoritielle rampista vauhdilla ja jatkavat vasemmalle vilkuttaen lähes suoraan ohituskaistalle. Sitten vain lisää kaasua ja menoksi.
Rauhallisemmin ajavat kanssa-autoilijat koetaan hyvin usein keskustelu- ja tekstiviestipalstoilla liikennettä vaarantaviksi. Toki moni mielipiteistä on selkeitä provokaatioita, mutta valitettavasti löytyy niitäkin, jotka ihan aikuisten oikeasti ajattelevat tällä tavoin.
Tuolla isossa maailmassa on aamu- ja iltaruuhkissa liikkeellä todella paljon ihmisiä yhdellä kertaa. Näillä leveysasteilla ruuhkat ovat vielä lähes olemattomia pääkaupunkiseutuun verrattuna.
Siinä ajassa, jossa Oulusta ajaa esimerkiksi Raaheen, ei Helsingissä pahimpaan ruuhka-aikaan omalla autolla ehdi kovin
kauaksi keskustasta. Ruuhkat ovat yleensä erityisesti juhlapyhien alla kaikkein pahimmat kaupungeista poispäin.
Lapsuudesta muistan joskus Esko Riihelän raportoineen suoraan tienpäältä ruuhkista, liikenteen hidastelusta ja aikoinaan Heinolan seudulla ilmenneistä pullonkauloista.
Se pikkusen pisti naurattamaan, kun Koillismaan syrjäkylällä ruuhkaa oli vain silloin, kun tiellä sattui olemaan lyhyelle aikaa pari autoa ja heinäkuormaa traktorilla ajanut naapuri. Nyt nekin ruuhkat ovat jo mennyttä aikaa, koska syrjäkylillä ei enää asu ihmisiä niin paljon, että sinne saisi liikenneruuhkan aikaiseksi, vaikka kaikki lähtisivät maalikylille samaan aikaan.
Nyt ihmetyttää se, että tutkimuksen mukaan ihmisten pitäisi muuttaa kaupunkiin ja vuokra-asuntoihin. Ilmeisesti kaupungeissa on vielä liian vähän ihmisiä, kun oikein tutkijoiden toimesta vahvistetaan. Nyt vähän ruuhkaiset tiet ja kadut saadaan hieman ruuhkaisemmiksi. Tutkimusta vapaasti lainaten maalla ihmiset asuvat omistusasunnoissa, kaupungeissa useammin vuokra-asunnoissa.
Ilmeisesti nyt on unohtunut se, että koti on koti olipa kysymys omistus- tai vuokra-asunnosta. Eräs posiolainen kunnanjohtajanakin työskennellyt henkilö joskus totesi, että siellä koiralla koti missä kolme yötä. Ihminen sopeutuu uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin erityisesti nuorempana, mutta mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tiukemmin hän on kiinni juurillaan.
Kaikki eivät totu kaupunkien ruuhkiin ja alituiseen kiireeseen. Isossa kaupungissa, joita Suomessa ei maailman mittapuun mukaan juuri ole, on aina mukava piipahtaa, mutta vielä mukavampi on tulla kotiin. Ei ole ruuhkia eikä kiirettä ja lumenkin voi kolata pihalta sitten, kun jaksaa tai on ihan pakko.
Kolumni