Isonviha (1713-1721) eli pitkään suomalaisten mielissä painajaismaisena aikana. Erityisen pahoin venäläismiehitys ruhjoi Pohjois-Pohjanmaata, missä hävitys sai strategisen merkityksen.
- Venäläiset nimittäin pelkäsivät ruotsalaisten vastahyökkäystä pohjoisesta, kertoi filosofian tohtori Christer Kuvaja taannoisessa Vieraat sotilaat -seminaarissa Oulussa.
Oulun eteläpuolisista kylistä hävitettiin lähes täysin muiden muassa Liminka, Siikajoki ja Pyhäjoki.
Suomen resurssit olivat pienet, mutta siitäkin huolimatta venäläiset yrittivät kaikin tavoin hyödyntää miehitetyn maan varat. - Tärkeintä heille oli, että Suomesta saatiin muonaa miehitysarmeijan sotilaille ja rehua hevosille.
Kuitenkin venäläiset saivat Suomesta vain pienen osan tarvitsemastaan viljasta, ja peräti kaksi kolmasosaa jouduttiin tuomaan meritse Venäjältä Suomeen. Myös sotilaiden ja upseerien palkkarahoista vähäinen osa saatiin kerättyä Suomesta.
- Rahaa, viljaa ja rehua kerättiin suurimmaksi osaksi verotuksen kautta. Vuosina 1713-1715 venäläiset saivat ryöstämällä myös paljon viljaa, pääasiassa Pohjanmaalta, Kuvaja sanoi.
Tuhansia ihmisiä
pakeni Ruotsiin
Miehitysvuosina venäläiset ottivat rahaa ja elintarvikkeita Suomesta myös muuhun kuin armeijan elatukseen. - Suomesta vietiin Pietariin voita ja juustoa sekä suuria määriä puutavaraa, tukkeja, lankkuja ja polttopuita, Kuvaja totesi.
Venäläisten kaleerilaivojen tarpeisiin Suomesta kerättiin myös tervaa, mutta sitä ei kuitenkaan saatu niin paljon kuin halua olisi ollut. Monet Pohjanmaan tervanpolttajat kun olivat paenneet Ruotsiin.
- Kaikkiaan Suomesta pakeni isonvihan aikana 30 000 ihmistä Ruotsiin, Kuvaja huomautti.
Siviilejäkin otettiin
vangiksi
Se, että venäläiset ottivat tavaroita ja palveluja miehittämästään Suomesta, ei poikennut silloisesta yleisestä sodankäynnin tai miehityksen menetelmistä.
Mutta eräässä suhteessa isoviha oli poikkeus. Venäläiset nimittäin ottivat ensimmäisinä miehitysvuosina (1713-1714) yksistään Suomen läntisellä hallintoalueella kuutisen tuhatta siviiliä vangiksi.
- Osa heistä oli alle 15-vuotiaita lapsia, poikia enemmän kuin tyttöjä. Heitä käytettiin työvoimana venäläisten aristokraattien kartanoissa ja porvareiden taloissa Pietarissa, Kuvaja sanoi.
Siviilien systemaattinen kiinniotto oli hänen mukaansa tuolloin harvinaista muualla Euroopassa.
Vuonna 1720 suomalaisia miehiä myös vaadittiin Venäjän sotapalvelukseen. - Kaikkiaan Venäjälle, Persian vastaiselle rajalle, lähetettiin 1 900 miestä. Heistä vain 500 palasi takaisin, Kuvaja huomautti.
Tämä oli varsin tavallista, ja esimerkiksi Ruotsikin otti miehitysarmeijaansa sotilaita miehittämiltään alueilta.
Suomessa aatelikin
joutui verolle
Talonpoikien verotus oli Venäjän miehitysvuosina samaa luokkaa, itse asiassa jopa lievempääkin kuin Ruotsin vallan aikana. Suurin muutos aiempaan oli se, että miehitysvuosina myös aateliset joutuivat Suomessa maksamaan veroja.
- Lisäksi verotus jakaantui alueellisesti epätasaisesti, Kuvaja lisäsi.
Raskaimmillaan pakko-otot ja verotus olivat Suomessa vuonna 1720, jolloin myös miehitysarmeijan koko oli suurimmillaan.
