Postin työtaistelun päättyminen sovintoon maanantaina osoitti, että kyky sopia jyrkistäkin erimielisyyksistä elää vielä Suomen työmarkkinoilla. Sopu tuskin oli kummankaan osapuolen mielestä erinomainen, mutta silti repivän työtaistelun jatkumista parempi.
Jos postin sovun oletettiin luovan myönteistä henkeä myös keskusjärjestöjen neuvotteluihin yhteiskuntasopimuksesta, jo tiistaiaamu oli kolea: auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen kielsi liittonsa lähdön yhteiskuntasopimukseen jo ainakin kolmannen kerran.
Kun keskusjärjestöt istuvat yhteiseen pöytään tänään keskiviikkona, näkymät vakautta tuovan suuren ratkaisun löytämisestä ovat taas astetta synkemmät. Piiraisen viittaaminen kintaalla SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn vetoomukselle pysyä mukana on henkilökohtainen nöyryytys Lylylle ja melkoinen isku myös keskusjärjestölle.
Nurinkurisesti AKT:n johto sanoo vastustavansa EK:n ilmoitusta vetäytyä tulopoliittisista kokonaisratkaisuista vuoden 2016 jälkeen, mutta samalla AKT itse polkee suohon laajojen ratkaisujen uskottavuutta. Ei mikään ihme, että MTV3:n tietojen mukaan AKT:n hallituksessakin osa jäsenistä kummeksuu puheenjohtajan toimintaa.
Ilmeisesti AKT:n johto yksinkertaisesti olettaa, että liittojen neuvotteluissa järjestö saavuttaa paremmat tulokset kuin laajassa sopimuksessa. Kun järjestö pystyy halutessaan sekoittamaan sekä viennin että tuonnin, sillä riittää painostusvoimaa ajaa tavoitteitaan.
Palkansaajien keskinäisestä solidaarisuudesta saati Suomelle elintärkeän vientikilpailukyvyn palauttamisesta ei silloin ole niin suurta väliä. Toki ammattiliitot on aikoinaan luotukin oman väen edun eikä yhteisen edun ajamiseen.
Nyt katse kääntyy taas työnantajakeskusjärjestö EK:n suuntaan. Järjestön tähänastisten kommenttien perusteella AKT:n lähtö merkitsisi yhteiskuntasopimuksen romuttumista. Tänään selviää, onko EK:n kannassa joustoa. Toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen toissapäiväisten lausuntojen perusteella ei ole.
Jos vain AKT jää laajasta sopimuksesta ulos, yhteiskuntasopimuksesta olisi irtautumassa vain 2,5 prosenttia kolmen keskusjärjestön palkansaajista. Se ei ole paljon, mutta EK:lle kysymys on varmasti periaatteesta sekä aidosta pelosta, että omille teilleen lähtenyt AKT nostaa taas kuljetuksissa ja satamissa lakkoliput.
Nyt EK:n olisi kuitenkin sopiva hetki näyttää kykyä arvioida tilannetta uudelleen ja jatkaa neuvotteluja. EK voisi näin myös paikata sen onnettoman virheensä, että järjestö kiirehti virallisesti kuoppaamaan laajat tulosopimukset juuri kun sellaisen edellytyksiä yritettiin suurella vaivalla koota kasaan.
Jos neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta kariutuvat, edessä on hyvin arveluttava tie eli yritys pakkolakien säätämiseksi palkkakustannusten alentamiseksi. Se ajaisi suomalaisen neuvottelujärjestelmän selvitystilaan, ja aiheuttaisi pahimmillaan yhteiskuntarauhaa vavisuttavia riskejä.
Pääkirjoitus