Peruskoulun luokanopettaja Aila Koskela tuudittelee sylissään seitsemättä pienokaistaan. Perheen vanhin lapsi on 14 ja toiseksi nuorin kolmivuotias. Kuukauden ikäinen tytär tuhisee tyytyväisenä, mutta on äidin mukaan yökupsari. Niinpä omaa laatuaikaa voisi olla vaikka nukkuminen.
"Olin syksyllä jäämässä ensimmäistä kertaa hoitovapaalle ennen äitiysvapaata ja opettelin kokopäiväistä kotona olemista. Tämä on erilaista työtä, sillä koti on myös harrastus", Aila Koskela pohtii. Hän rakastaa työtään opettajana. Kotona tehtävästä työstä sitten nipistetään se oma aika, jota jokainen ihminen tarvitsee.
"Sen ei tarvitse olla kovin kummoista. Hiihto- tai kävelylenkillä käynti, ystävättären luona yökylässä piipahdus tai opiskelu, josta vauvaloman aikana olen innostunut. Pääasia, että se on sellaista mistä itse tykkää, silloin se ei ole keneltäkään pois. Yläpäästään kannattaa pitää yhtä hyvää huolta kuin kehostaan", Aila sanoo.
Hän on tyytyväinen siitä, että perheen isommat lapset ovat omatoimisia ja ottavat vastuuta niin kotitöistä kuin toisistaan luontevasti ja pakottamatta. Organisointikykyään hän kiittääkin siitä, että lapset ovat omaksuneet aidon ja luontaisen välittämisen toisesta ihmisestä. Aila nimittää välittämistä sosiaaliseksi omaksitunnoksi, jota ei nykyajan ihmisistä itsestään selvästi tapaa.
"Isossakin perheessä lapsi voi kasvaa avuttomaksi, jos vanhemmat tekevät kaiken itse", Aila Koskela sanoo ja myöntää huomanneensa vasta nyt, miten haasteellista kotiäidin työ on. Vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu hänen mielestään myös puolisoiden tasa-arvo niin, että toiselle annetaan tilaisuus lepoon ja harrastuksiin.
Perheen lomamatkoilla irrottautuminen omalle lenkkipolulle onnistuu joko yhdessä miehen kanssa tai yksin. Sekin riittää akkujen lataamiseen.
Ylellisyydeksi oma aika muuttuu parin vuorokauden moottoripyöräretkellä puolison kanssa tai piipahduksella lapsuusystävien luokse yökylään. Silloin irrottautuminen perheen rutiineista onnistuu hetkeksi kokonaan.
Opiskelun aloittamisen Aila Koskela kokee omalla kohdallaan kotiäidin "nostekoulutukseksi", jopa naisihmisen viidenkympin villitykseksi, mutta mieluisaksi ja innostavaksi. Omaa ammattitaitoa lisäävät opinnot ovat sujuneet hyvin ja se kannustaa eteenpäin. Lukuaikaa on päivisin, kun lapset ovat koulussa ja viikonloppuisin, kun he ja mies ovat kotona jakamassa työt.
"Ehkä muutaman vuoden kuluttua voimme matkustaa ulkomaille, sillä pidän matkustamisesta", Aila Koskela haaveilee.