Metsäteollisuus menee kohti murrosta, jonka takana on muutakin kuin puutullit. Hallituksen päätös alentaa puun myyntiveroa ei ole ongelmaton, mutta oli paikallaan.
Keskiviikkona M-real kertoi syvenevistä tappioista, torstaina Stora Enso ja UPM-Kymmene nopeasti hiipuneesta voitosta. Huonoja uutisia osattiin kyllä odottaa, mutta nyt mentiin odotusten alapuolelle. Kaikkein merkittävimmät tiedot jätettiin vielä kertomatta. Vielä ei kuultu, mitä tehtaita ja mistä pannaan joko pitkäaikaiseen seisokkiin tai lopetetaan.
Pahasti vaikuttaa siltä, että Kemijärvi, Voikkaa ja Summa saavat seuraajia. Stora Enso aikoo kertoa tuotannon supistuksista syyskuun loppuun mennessä, ja UPM:n johdon mukaan "tuloksen tarkastelu saattaa johtaa tuotannon pysyvään tai määräaikaiseen sulkemiseen".
Ennen ratkaisujaan metsäyhtiöt haluavat varmasti nähdä, miten hallituksen päätös puukaupan määräaikaisesta verohelpotuksesta tehoaa. Myönteisiä odotuksia puun liikkeelle lähdöstä ainakin on, sillä Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen luonnehti päätöstä "fantastiseksi".
Verohuojennuksesta päättänyt hallitus oli pakkosaumassa. Vastikäänhän selvisi, ettei puutullineuvotteluissa Venäjän kanssa saada Suomelle myönteistä ratkaisua lähiaikoina, jos koskaan. Siksi piti tehdä muuta. Näyttää siltä, että poliittinen johto välttelee tarttumasta koviin neuvotteluaseisiin puutullikiistassa. EU:n kautta Suomi voisi asettaa ehtoja Venäjän WTO-pyrkimyksille, mutta sellainen ei näytä kuuluvan tapoihin edes kriisin uhatessa.
Verokevennyksen pitäisi nyt innostaa metsänomistajia myyjiksi. Metsäteollisuus taas toivoo, että kasvava tarjonta pudottaa hintoja. Toiveet ovat osaksi ristiriitaiset, mutta parhaassa tapauksessa hyötyjiä ovat molemmat.
Veronalennus on joka tapauksessa samalla metsän myyjille ja teollisuudelle osoitettu 250 miljoonan euron tulonsiirto, jonka kustantavat pakkotalkoisiin määrätyt veronmaksajat. Ja kuten arvata saattaa, päätös tulkittiin ennakkotapaukseksi. Vaatimus verohelpotuksista kuultiin torstaina niin ikään kustannuskriisissä kamppailevalta kuljetusalalta. Vaatimus ei ole aivan epäjohdonmukainen.
Myös muunlaista aktiivisuutta puukaupan piristämiseksi voidaan tarvita. Metsätalouden suureksi ongelmaksi on nähty kaupunkilaismetsänomistajat, joita on satojatuhansia ja joista moni ei osaa hoitaa eikä myydä metsiään. Heillekin verohelpotus tekee nyt myynnin houkuttelevammaksi muttei yhtään helpommaksi. Moni kaupunkilainen osaa hädin tuskin kertoa palstansa sijainnin saati että tietäisi, pitääkö niillä tehdä harvennus- vai päättöhakkuu vai jotain muuta. Tietämättömyyden vuoksi moni voi jättää hehtaarinsa makaamaan tästä eteenkinpäin. Alan kaikkiaan pitäisi nyt tehostaa neuvontaansa.
On hyvä, jos verohelpotuksella näkyvissä olevaa alan suurta rytinää saadaan vaimennetuksi. Päätös ei kuitenkaan helpota kuin puun saantia. Se ei vaikuta minkään vertaa epäsuotuisaan euron kurssiin, paperilaatujen tulevaan kysyntään eikä siihenkään, joutuuko teollisuus maksamaan vastaisuudessa raskaita päästöoikeusmaksuja.
Tulevaan murrokseen kuuluu, että nykyistä tuotantoa lopetetaan tai siirretään Suomesta pois. Kansakunnan kannalta on olennainen kysymys, pystytäänkö alan tutkimus- ja kehitystyössä luomaan tuotteita, joiden valmistus kannattaa Suomessa. Noiksi artikkeleiksi on mainittu esimerkiksi biopolttoaineet sekä uudet, "älykkäät" puu- ja kuitutuotteet.