Ison linnun törmäys säh­kö­lin­jaan voi olla kallis nakki – pienet hei­jas­tin­li­put hyvä keino vä­hen­tää tör­mäyk­siä

Linnut hoksaavat sähköjohdot paremmin kun niissä roikkuu heijastavia ja välkkyviä lippuja.

Lintupalloja on käytetty törmäysten ehkäisyssä ainakin parikymmentä vuotta, käyttöpäällikkö Risto Pirinen Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy:stä kertoo. Sähköjohdoista riippuvat pienet välkkyvät liput ovat hyvä keino ehkäistä lintujen törmäilyä johtoihin. Kuvan linja halkoo peltoaukeaa Kempeleessä.
Lintupalloja on käytetty törmäysten ehkäisyssä ainakin parikymmentä vuotta, käyttöpäällikkö Risto Pirinen Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy:stä kertoo.
Lintupalloja on käytetty törmäysten ehkäisyssä ainakin parikymmentä vuotta, käyttöpäällikkö Risto Pirinen Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy:stä kertoo.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Linnut hoksaavat sähköjohdot paremmin kun niissä roikkuu heijastavia ja välkkyviä lippuja. Törmäysten vähenemisestä hyötyvät lintujen lisäksi sähköverkkoyhtiöt ja asiakkaat sähkökatkojen vähenemisen myötä.

Sähkölinjat koituvat monen linnun kohtaloksi varsinkin muuttoaikana. Vuosittain johtoihin törmää suuri määrä lintuja. Pahimpia paikkoja ovat suurten lintujen muuttoreiteillä peltoaukeilla olevat sähkölinjat. Suurimmassa vaarassa ovat hanhet, joutsenet ja kurjet.

Törmäyksiä pystytään kuitenkin vähentämään asentamalla johtoihin värikkäitä palloja tai ripustamalla niihin heijastavia lippuja.

Etenkin viime vuosina yleistyneistä pienistä heijastinlipuista on saatu hyviä kokemuksia. Monet sähköverkkoyhtiöt ovatkin lisänneet niiden käyttöä. Näin on tehnyt muun muassa Oulun Seudun Sähkö Verkkopalvelut Oy.

– Niitä asennetaan paljon joka vuosi, yhtiön toimitusjohtaja Timo Patana kertoo.

Teho on Patanan mukaan ollut hyvä. Linnut tuntuvat noteeraavan välkkyvän lipun hyvin myös iltahämärässä, jolloin ne eivät muuten huomaa sähköjohtoa. Juuri hämärä on törmäysten kannalta pahinta aikaa.

Palloja ja lippuja laitetaan sen mukaan, missä lintujen törmäyksiä johtoihin ilmaantuu. Kempeleessä löytyi yhtenä keväänä peräti viisi johtoihin törmännyttä kuollutta joutsenta saman sähkölinjan alta. Linjan liputtamisen jälkeen törmäyksiä ei enää sattunut.

– Ongelmana on vain se, että linnut suosivat eri vuosina eri alueita, Patana toteaa.

Lintupallojen ja heijastinlippujen laitto ei ole ilmaista puuhaa. Esimerkiksi OSS Verkkopalveluilla on linjakilometrejä noin 1 500, joten palloja ja lippuja pitää olla paljon.

Panostuksesta on kuitenkin muutakin hyötyä kuin lintujen hengen säästyminen. Sähköverkkoyhtiölle syntyy säästöä kun sähkökatkot vähenevät.

Ison linnun törmäyksessä langat voivat myös osua yhteen, jolloin syntyy voimakas oikosulku. Lankojen kosketuskohtaan voi sulamisen seurauksena syntyä kovettuma, joka napsahtaa poikki pakkasella. Korjaaminen maksaa.

Lintujen törmäyksiä linjoihin voi vähentää myös hyvällä suunnittelulla, suojelubiologi Ari Rajasärkkä Metsähallituksesta kertoo.

– Linjojen sijainnilla on iso merkitys törmäysten kannalta.

Sähköjohdoista riippuvat pienet välkkyvät liput ovat hyvä keino ehkäistä lintujen törmäilyä johtoihin. Kuvan linja halkoo peltoaukeaa Kempeleessä.
Sähköjohdoista riippuvat pienet välkkyvät liput ovat hyvä keino ehkäistä lintujen törmäilyä johtoihin. Kuvan linja halkoo peltoaukeaa Kempeleessä.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Linjojen sijoittamista tärkeiden lintualueiden ja muuttoreittien varrelle olisi syytä välttää.

Sähköjohdot eivät ole ainoa uhka linnustolle. Viime vuosina lisääntyneet tuulivoimalat tappavat Rajasärkän arvion mukaan enemmän lintuja kuin sähköjohdot.

– Propellin liike on niin vauhdikas, ettei lintu ehdi siihen reagoida. Se on melkoinen viikate kun osuu kohdalle.

Esimerkkinä ongelmasta Rajasärkkä kertoo lintubongareiden havainnon Shetlannin saarilta. Siellä bongarit näkivät maailman nopeimman linnun piikkipyrstökiitäjän törmäyksen roottorin lapaan.

– Sekään ei onnistunut väistämään sitä.

Voimaloiden sijoittamisessa pitäisi Rajasärkän mukaan käyttää tarkkaa harkintaa. Samaa korostaa Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Esa Hohtola.

– Tuulivoimaloiden vaarallisuus riippuu paljon sijainnista. Esimerkiksi Iin Olhavassa törmäyksiä on ollut tosi vähän, kun taas joillakin muilla paikoilla niitä on ollut selvästi enemmän.

Sijaintipaikat pitäisi Hohtolan mukaan miettiä tarkkaan etukäteen muun muassa selvittämällä lintujen muuttoreitit.

Siinä missä sähkölinjat ja tuulivoimalat ovat isojen lintujen ongelma, pienten lintujen yleinen tappaja on nopeasti liikkuva auto.

Useimmilla tien käyttäjillä on kokemusta lintujen törmäyksestä tuulilasiin. Myös tienvarressa kiviä nokkivat metsäkanalinnut ovat alttiita törmäyksille.

Ulkopuolista maisemaa heijastavat talojen ikkunat ja rakennusten isot lasipinnat ovat yleinen lintujen surmanloukku.

Pikkulintujen lisäksi ikkunoihin on lennellyt isompiakin siivekkäitä, kuten metsoja ja haukkoja.

Lintuja, jopa kotkia, jää junienkin alle, suojelubiologi Ari Rajasärkkä Metsähallituksesta kertoo.

– Kotkat ovat olleet radalla esimerkiksi junan alle jääneen jäniksen haaskalla ja jääneet itse junan alle. Hidasliikkeisinä ne eivät ole ehtineet reagoida junan tuloon.

Taudit niittävät niinikään lintuja. Esimerkiksi viherpeippojen kanta on laskenut loisen aiheuttaman sairauden vuoksi.

Salmonella tappaa myös. Taudit leviävät usein lintujen ruokintapaikkojen kautta. Salmonellasta ovat kärsineet muun muassa urpiaiset.

Vieraspedot, kuten supikoira ja minkki, verottavat lintukantoja omalta osaltaan. Vaaravyöhykkeessä ovat etenkin vesilinnut.

Suomen luontoon kuulumattomien petojen aiheuttamia vahinkoja pyritään vähentämään metsästyksellä. Tehopyyntiä on toteutettu myös Oulussa.

Rajasärkän mukaan meren ulkosaaristossa hävittäminen voi olla tehokas keino, mutta sisämaan lintuvesillä hävitetyn pedon tilalle ilmestyy aina uusi.

– Petojen hävittäminen on iso työ, varsinkin kun se perustuu vapaaehtoisuuteen.