Räts. Oksa räpsähtää kasvoille. Sitä ei ehdi jäädä ihmettelemään, sillä seuraavaksi edessä on syvä kuoppa, jonka pohjalle mätkähtäminen ei houkuttele.
Ollaan kapealla, juurakoita täynnä olevalla metsäpolulla Oulun Kuivasjärven rannalla. Neljätoista maastopyöräilyn harrastajaa on tavanomaisella iltalenkillään. Aikaa on varattu kaksi tuntia, ja tarkoitus on kiertää noin 25 kilometrin lenkki.
Edessä viilettävä Janne Karhu heilauttaa pyöränsä kuopan ylitse ja lisää entisestään vauhtia. Ilme on keskittynyt.
Kovin jätkä on se, joka suoriutuu koko lenkin koskettamatta kertaakaan jalalla maata.
Potkupyörästä hybridiin
Polkupyörien esivaiheen suunnitteli paroni Karl Friedrich Drais vuonna 1817. Oikeastaan paroni Draisin suunnittelema kulkuväline ei ollut vielä polkupyörä, vaan enemmänkin potkupyörä. Portti poljettavan pyörän maailmaan oli kuitenkin aukaistu, ja Drais sai pian jäljittelijöitä.
Kauas on tultu Draisin ajoista.
Nyt polkupyöräily on kaiken kansan laji, joka haarautuu moniin alaryhmiin. On esimerkiksi maastopyöräilijöitä, alamäkiajajia, BMX-pyörillä taituroivia temppuilijoita, ratapyöräilijöitä, tavallisia arkipyöräilijöitä, maantiepyöräilijöitä ja matkapyöräilijöitä. Toisinaan teillä voi nähdä nojapyöriä, joissa ajaja istuu takanojassa. Harrastajat rakentavat mitä erikoisempia pyöriä. Mahdollisuuksia on rajattomasti.
Polkupyöräilyn suosio kasvaa tasaisesti. Erityisesti maasto- ja maantiepyöräily saavat jatkuvasti uusia harrastajia.
Pyöräkauppias Jari Suvalan mukaan ihmiset haluavat yhä useammin ostaa erikoispyöriä.
Suosituiksi ovat nousset hybridipyörät, joissa yhdistyvät retki- ja maantiepyörien ominaisuudet. Hybridipyörillä voi taittaa niin työmatkat kuin metsälenkinkin. Suosittuja ovat myös cyclocross-pyörät, jotka kapeine renkaineen ovat kuin karkeita versioita maantiepyöristä.
Suvalan tyypillisin asiakas on noin kolmekymppinen mies, joka haluaa ostaa monikäyttöisen harrastepyörän. Hän on valmis satsaamaan pyöräänsä satoja euroja.
"He tekevät yleensä kolme-neljä lenkkiä viikossa, ja hyvällä säällä jopa joka päivä", Suvala arvioi.
Hölkkäkammoisille
Suvalan kuvailemia pyöräilijöitä etenee nyt Kuivasjärven metsässä tasaisena letkana. Heidän keski-ikänsä on lähellä kolmeakymmentä, ja monen alla on jopa yli tuhat euroa maksanut pyörä. Useimpien pyörissä on sekä etu- että takajousitus.
Juomatauolla on aikaa miettiä, miksi maastopyöräily kiehtoo juuri kolmekymppisiä miehiä.
"Kolmenkympin lähestyessä monet huomaavat, että pitäisi harrastaa jotain urheilua ja keksivät, että pyöräily olisi hyvä laji. Niin kävi minullekin", sanoo Mikko Koivula, 30.
"Kolmenkymppisenä alkaa olla jo varaa ostaa hyvä pyörä", hän lisää.
"Maastopyöräily on viihteellistä urheilua. Tämä laji sopii sellaisillekin ihmisille, jotka eivät välitä hölkästä tai muista perinteisistä kestävyyslajeista", jatkaa Janne Ala-Siuru.
Siis isojen poikien leikkiä?
"Voihan sitä niinkin sanoa", nauraa Pekka Tahkola.
"Tämä on sellaista itsensä mittaamista, kun yrittää ajaa koko lenkin koskettamatta jalalla maata. Tuntuu hyvältä, kun huomaa kehittyvänsä", Mikko Koivula miettii.
Vähän kuin luontoretkellä
Tämä ryhmä ajaa kolme yhteislenkkiä viikossa. Ajajien määrää vaihtelee sään ja kiireiden mukaan kahdesta pariinkymmeneen. Epävirallisesti ryhmä käyttää nimeä MTB Oulu. Suurin osa porukasta ajelee maastossa myös omatoimisia lenkkejä.
"Nämä yhteislenkit ovat meille nautiskelua. Kovempikuntoisille kavereille tämä sopii hyvin palauttavaksi treeniksi. Uudet ajajat otamme ilolla vastaan. Etenemme aina hitaimman vauhdin mukaan", sanoo Pekka Tahkola.
Tänään mukana on yksi nainen, Sini Välimäki. Usein mukana on toinenkin naispuolinen ajaja.
Maastopyöräily on siitä nerokas laji, että pyörän selässä voi yhtä aikaa sekä urheilla että liikkua luonnossa.
"Työpäivän jälkeen on hienoa lähteä lenkille metsään", sanoo Olli Taimisto.
"Voi pakata vaikka makkarat reppuun ja pysähtyä nuotiolle niitä paistamaan", lisää Pekka Tahkola.
Parasta on kuitenkin pyöräilyn tarjoama vapauden tunne.
Pannukakkumainen Oulu
Yksi asia miehiä ja yhtä naista hieman pännii: Oulu on kuin pannukakku. Korkeuseroja ei juuri ole.
Pekka Tahkola on juuri muuttanut Tampereelta Ouluun. Hänen mukaansa Tampereen maastot voittavat Oulun seudun mennen tullen.
"Ei tarvitse kuin käydä Vuokatissa, niin jo ahdistaa tulla takaisin tasaiseen Ouluun", Olli Taimisto toteaa.
Yhdestä suusta pyöräilijät kuitenkin kehuvat Iinatin Ellinmaata, josta löytyy korkeuseroja. Myös Syötteellä on runsaasti sopivaa maastoa.
"Oulussakin on todella haastavia polkuja aivan asutuksen tuntumasta", Janne Ala-Siuru muistuttaa.
Olli Taimistolla on kokemusta asumuksen tuntumassa ajelemisesta. "Kerran ajelin kaverin kanssa Alakyläntien vartta. Poikkesimme metsäpolulle, ja yhtäkkiä olimmekin jonkun omakotitalon pihassa. Talon isäntä huuteli meidät nähdessään ystävällisesti, että ajakaa vain pihan läpi", Olli Taimisto nauraa.
Uusilta asuinalueilta ei tahdo heti löytyä metsäpolkuja, mutta ajan kanssa lenkkeilijät tallaavat ne näkyviin. Koiranulkoiluttajat ovat siis maastopyöräilijöiden parhaita ystäviä.
Maastopyöräilijät testaavat mielellään kotiseutuja vieraampiakin maastoja.
"Hienoin kokemukseni maastopyörän selästä on Alpeilta. Karautin gondolihissillä huipulle ja laskin sitten pyörällä alas", Tahkola kertoo.
"Minä kävin alkukesästä Vantaalla vanhempiani moikkaamassa, ja pyöräni matkasi tietenkin mukana auton katolla", Mikko Koivula sanoo.
Ei parkkeerata Rotuaarille
Maastopyöräilyn harrastajat ostavat usein ensi pyöräkseen kohtuullisen hyvän mallin, mutta tulevat jo vuoden parin kuluttua vaihtamaan pyörän uuteen ja hienompaan.
Pyörä kyllä kestäisi hyvällä huollolla jopa parikymmentä vuotta, mutta nälkä kasvaa syödessä, kun pääsee pyöräilyn makuun.
Mikko Koivula on harrastanut maastopyöräilyä kolmisen vuotta. Hänellä on nyt käytössään järjestyksessään toinen pyörä, ja kolmannen hankkiminen on suunnitelmissa.
"Tähän lajiin saa upotettua rahaa niin paljon kuin haluaa", sanoo Antti-Kalle Länsman, joka on maastopyöräillyt vuodesta 2000. "Parilla tonnilla saa jo hyvän aktiiviharrastajan paketin, mutta kyllä reilusti halvemmallakin pääsee alkuun."
Maastopyörät ovat niin hintavia sijoituksia, että pyörällä ei ajeta kauppareissuja, eikä sitä parkkeerata Rotuaarille potkittavaksi.
"Kerrostalossa pyörän huolto ja pesu vaativat välillä mielikuvitusta", Sini Välimäki sanoo.
"Olen minä olohuoneen lattiallakin korjannut pyörääni", Janne Karhu toteaa.
Halogeenit kypärässä
Nämä pyöräsankarit eivät hidasta tahtiaan talvellakaan. Maan jäätyessä ja iltojen pimetessä he vaihtavat pyöriinsä nastarenkaat ja virittävät kypäriinsä mahdollisimman kirkkaat valot.
"Kypärissä näkee vaikka minkälaisia lamppuvirityksiä. Jotkut laittavat reppuunsa pienen akun ja kiinnittävät kypäräänsä kolme sisustushalogeenia", Janne Karhu kertoo.
"Kun ajaa pilkkopimeässä lamppujen kanssa, näyttävät vanhatkin polut uusilta. Tunnelma on silloin hieno", Karhu jatkaa.
"Ja kun pysähtyy ja sammuttaa lampun, ei näe kättään pidemmälle", Mikko Koivula toteaa.
Kun ajetaan kovaa vauhtia kahdella rattaalla, sattuu välillä vahinkoja. Jokaisella seurueen ajajista on kypärä päässään.
"Jos joku yrittäisi tulla lenkille ilman kypärää, passittaisimme hänet kotiin. Jotkut uudet ajajat ovat toki ajaneet yhden lenkin ilman kypärää, mutta he ovat ilmestyneet seuraavalle lenkille kypärä päässään", Mikko Koivula toteaa.
Ajohanskat, juomaletkulla varustettu reppu tai juomapullo sekä haaroista topatut ajohousut kuuluvat myös varustukseen.
Maastopyörien lukkopolkimiin tottuminen vaatii hieman harjoittelua, mutta vahinkoja sattuu silti kokeneillekin ajajille.
"Minä jäin pari kesää sitten halaamaan puuta, kun kohelsin lukkopolkimien kanssa", nauraa Olli Taimisto.
"Mutta minullepa kävi sama tänä kesänä", jatkaa Mikko Koivula.
Janne Karhu taas innostui vastikään keulittelemaan kovassa vauhdissa, ja niinhän siinä kävi, että pyörä kippasi miehen selälleen ja polkimien lukot eivät avautuneet. "Makasin sitten pyörä sylissäni maassa", Karhu virnistää.
Punapilkkupaidan perässä
Jos on maastopyöräily löytänyt uusia harrastajia, niin kauas ei jää maantiepyöräilykään. Tämän vuoden Ranskan ympäriajoissa suomalainen maantiepyöräilijä Jussi Veikkanen voitti kilpailun toisella etapilla kolme neljästä mäkikiristä ja nousi mäkikilpailun johtoon. Hän sai pukea ylleen arvostetun punapilkullisen maillot á rouges -paidan, jota saa kantaa mäkikilpailun ykkösmies.
Samaan aikaan, kun Veikkanen hikoili Ranskassa, myytiin esimerkiksi Suvalassa ennätysmäärä maantiepyöriä. Suurin osa ostajista jutteli kauppoja tehdessä Veikkasesta ja tämän menestyksestä.
"Olemme joka vuosi Ranskan ympäriajon aikaan myyneet enemmän maantiepyöriä kuin muuten kesällä. Uskon, että empiviä ostajia Ranskan ympäriajojen katselu kannustaa aloittamaan pyöräilyn", Jari Suvala sanoo.
Palataanpa vielä maastopyöräseurueen matkaan. Juomatauko on ohitse, ja ryhmä neuvottelee, mihin suuntaan lenkkiä jatketaan. Pohjois-Oulun kiertäminen houkuttelee ryhmää. Olli Taimisto ottaa vetäjän roolin, ja letka syöksyy metsäpolulle.
Näyttää kieltämättä komealta, kun13 miestä ja yksi nainen katoavat tuuheiden puiden taakse.