Katsastus on kautta aikain nostanut suomalaisten tunteet pintaan. Kokeneimmat autoilijat muistavat vielä valtion katsastuskonttoreiden äreät ja omanarvontuntoiset katsastajat, joiden toimintatavoista kerrottiin usein hiuksia pystyyn nostattavia tarinoita.
Muutos katsastajien käytöksessä olikin ensimmäinen havainto, jonka asiakkaat huomasivat vuoden 1994 jälkeen, kun alaa alettiin vapauttaa kilpailulle. Itsekin muistan ällistykseni, kun katsastusmies itse korjasi meisselillä hieman pielessä olleen valojen suuntauksen sen sijaan, että olisi alkanut syyllistää auton omistajaa moisesta huolimattomuudesta.
Vapautusta perusteltiin aikoinaan sillä, että alalle saataisiin kilpailua. Käytännössä näin ei käynyt. Valtion katsastuskonttoreiden pohjalle syntynyt A-katsastus Oy siirtyi ensin yhtiön toimivalle johdolle, joka teki pian kunnon tilin myymällä yrityksen englantilaiselle sijoitusyhtiölle. Myös toinen katsastukseen syntynyt valtakunnallinen ketju, K1-Katsastajat Oy, siirtyi ulkomaiseen omistukseen.
Varsin pian kansalaiset saivat huomata, mitä kilpailu näiden kahden katsastusketjun hallitsemassa maailmassa tarkoitti. Ei mitään, vaan ketjut kotiuttivat omistajilleen ostohinnat korkoineen mahdollisimman nopeasti. Ja kansa maksoi, kun vaihtoehtoa ei ollut.
Kansalaisten parku tilanteesta nousi sen verran suureksi, että se näkyi myös poliittisena paineena päättäjiä kohtaan.
Useiden selvitysten jälkeen katsastuslakia ollaan nyt vapauttamassa, vaikka kuluttajan kannalta tilanne on etenkin suurilla paikkakunnilla parantunut aikaisemmasta.
Sen sijaan pikkupaikkakunnat saavat tyytyä edelleen korkeintaan vieraileviin katsastajiin, jotka lisäävät katsastushintoihin myös matkakustannukset. Tämän seurauksena lakisääteinen toiminta maksaa usein jopa tuplasti sen, mitä siitä peritään isolla paikkakunnalla.
Juuri tähän korjaamoille uudessa laissa esitetyn katsastusmahdollisuuden toivotaan tuovan vaihtoehtoja ja parantavan katsastuspalvelujen saatavuutta haja-asutusalueilla.
Katsastustoimipaikkojen lisääntyessä myös markkinaosuudet ovat menneet uusiksi. Kun vielä vuonna 2000 A-Katsastus ja K1- Katsastajat jakoivat markkinat keskenään suhteessa 70–30, niiden yhteinen markkinaosuus oli viime vuonna noin 60 prosenttia. Liikenneministeriön mukaan tämäkin tosin osoittaa, että ala on edelleen tietyssä määrin keskittynyt.
Mutta juuri nämä isot, alunperin koko alaa käytännössä hallinneet A-katsastus ja K1 -katsastajat voivat ihan rauhassa katsoa peiliin, kun miettivät syytä lakimuutokseen. Lyhytnäköinen, nopea rahastus ei ehkä ollutkaan kovin järkevää.
Tosin voi olla niinkin, että homma oli alusta lähtien kyynistä tilintekoa. Tiedettiin, että isoja investointeja vaativalle alalle ei kovin nopeasti synny kilpailua, joten rahastukselle avoimiksi jätetyt vuodet piti nopeasti hyödyntää.
Tässä tilanteessa alan yhteisesti nyt lainmuutosuhan alla ilmaisema huoli pienyrittäjien toimintaedellytysten huomioimisesta jatkossa ei tunnu kaikilta osin kovin aidolta.
Pari kuukautta sitten kirjoitin tällä samalla palstalla A-Katsastuksen tytäryhtiön Ajovarma Oy:n monopolista ja sen seurauksista kuluttajille. Jotakin merkitystä asian yleiseen keskusteluun nostamisella voi olla, sillä Trafin viimeisimmässä uutiskirjeessä todetaan näin:
”Seuraava päätös kuljettajantutkintopalvelujen kilpailuttamisesta tehdään vuoden 2013 loppuun mennessä. Trafissa mietitäänkin nyt keinoja kilpailutuksen toimivuuden parantamiseksi. Seuraavaan kilpailuttamiseen on välttämätöntä saada useampia potentiaalisia palveluntarjoajia, mikä osaltaan hillitsisi riskiä hintojen nousemisesta.”