Vientikauppaa hellitään, jos Suomen tähänastiset päästökauppavalmistelut pitävät jatkossa kutinsa. Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen esitteli keskiviikkona päästöosuuksien isojakoon tähtääviä kaavailuja, joiden mukaan energiaintensiivinen teollisuus pääsisi ensi vaiheessa vähällä. Päästökauppa hivuttaa Suomen bruttokansantuotetta alaspäin, ministeri kuitenkin ennakoi.
Päästökaupan pitäisi alkaa EU:ssa sisäänajon tapaan jo vuonna 2005. "Tällä puuhalla on kiire", ministeri Pekkarinen hoputti. Joskin kaikki muutkin maat ovat myöhässä.
Puoli prosenttia
Ministerityöryhmä on tiistaina päässyt ratkaisuun siitä, mitä vauhtia Suomi lähestyisi Kioton sopimuksen päästömääriä. Strateginen polku, joka olisi "järjellisesti ja reaalisesti toteutettavissa", viitoitettiin vuosille 2005-2007.
Ministeri lähtee siitä, että päästökauppa hidastaisi kansantaloutta vuodessa korkeintaan puoli prosenttiyksikköä. Kulut taas näkynevät etenkin sähkön hinnassa.
Päästökauppa on yksi keino vähentää kasvihuonekaasuja Kioton sopimuksen mukaisesti vuoden 1990 tasolle. Jos mitään parannuksia laitoksiin ei tehdä, Suomi ylittää päästötavoitteensa KTM:n skenaarioiden mukaan noin 4 miljoonalla tonnilla vuodessa.
Tuottajat joutuvat ostamaan ylimenevään osaan vuosittain oikeudet muualta. "Jos ostavat kaiken, niin rasite on 40 miljoonaa euroa", ministeri laskee. Lähtökohtana pidetään 10 euron hintaa päästötonnilta. Tosin markkinoilta poimittu hinta tuntuu olevan nousussa, ylijohtaja Taisto Turunen KTM:stä myöntää.
Isojako maaliskuulla
Päästövähennyksiä koskeva kansallinen lainsäädäntö ehtinee eduskuntaan keväällä. Alustavan päästöjen jakosuunnitelman ministerityöryhmä pyrkii kuitenkin laatimaan komissiota varten jo maaliskuun loppuun mennessä. Siinä ei vielä suoraan nimettäisi laitoksia.
Jakoperusteissa toteutetaan hallitusohjelmaa. "Huomioidaan kansallisesti tärkeiden vientialojen tarpeet", Pekkarinen lupaa.
Silti tavoitteena ovat olleet "objektiiviset, läpinäkyvät kriteerit", ministeri tähdentää mitä monimutkaisimpien jakoyhtälöiden keskeltä. "Ei laitoskohtaisia, räätälöityjä kriteerejä."
Selkokielellä ensi vaihe kuitenkin merkitsee esimerkiksi sitä, että kalkki-, sementti-, lasi- ja terästuottajat ja osa metsäteollisuutta "saavat päästöoikeuksia niin paljon kuin tarvitsevat", ministeri lupaa. Kyseisten teollisuusalojen päästöjä ei voisi teknisesti supistaa muuten kuin muuttamalla prosesseja.
Kaavailujen mukaan ensi vaiheen päästöosuuksien jakokriteerit olisivat kuitenkin erilaiset kuin vuonna 2008 alkavan toisen vaiheen. Suuria päästöjä aiheuttaville annetaan siis vain hieman aikaa kohentaa tilannettaan.
Niin sanotussa alkujaossa katsottaisiin esimerkiksi laitoksen viiden vuoden päästöhistoriaa. Kyseisen perintömenettelyn lisäksi otetaan huomioon myös laajennukset.
Tuottajille onkin ilmeisen tärkeää ilmoittaa esimerkiksi lähiajan laajennuksista, sillä myöhempien investointien huomioimisesta jaossa ei ole vielä mitään käsitystä.
Kakkosvaiheessa sen sijaan aletaan jo verrata laitosten kattilahyötysuhdetta parhaiden tuottajien arvioihin. Päästölupa on aina laitoskohtainen.