Oululainen Timo Rautio odottaa kirjekuori kädessään vuoroaan Pohjois-Pohjanmaan museon alakerrassa. Kirjekuoressa on parikymmentä vanhaa kolikkoa, muutamia juhlarahoja ja yksi markan seteli, isoisän perintönä saatuja.
Kohta selviävät rahojen arvo ja tarkka vuosiluku, sillä Oulun numismaattinen kerho ry on järjestänyt sunnuntaina museolla laatuaan ensimmäisen rahojen arviointi-iltapäivän.
Kotona Rautio on säilyttänyt isoisän perintöä puisessa lippaassa, visusti piilossa perheen pienimmiltä. Yhteensä rahoja on noin toista sataa: muutamia seteleitä, mutta kolikoita suurin osa. Niistä arvioitavaksi valittiin kaikkein kiinnostavimmat. "Minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, millainen arvo näillä kolikoilla on. Kohta se selviää."
Raution oma suosikki on vuodelta 1912 peräisin oleva yhden pennin kolikko. "Jotenkin se vain kiehtoo eniten. Ajatella, että se on lähes sata vuotta vanha", Rautio esittelee pienenpientä tummunutta rahaa.
Isänsä mukana museolle tullut Roope on saanut katsella vanhoja rahoja yhdessä isän kanssa. Suosikkeja ovat eri vuosilta olevat juhlarahat. "Se joka on vanhin, se jossa lukee 1917, saattaa olla kaikkein arvokkain", 9-vuotias kärppäfani arveli jonottaessaan.
Roope ei usko, että isä haluaisi luopua vanhoista rahoista, vaikka ne osoittautuisivat arvokkaiksi. Paitsi tietysti sitten, jos niillä saisi miljoona euroa.
Uudet rahat peittoavat Roopen mielestä joka tapauksessa vanhat. "Tietysti uusi raha on parempi kuin vanha, koska sillä voi ostaa pitsaa."
Rahojen arviointia odottavien jono etenee, ja hetken päästä Oulun numismaatikkojen Aki Löytynoja tarkastelee kirjekuoren sisältöä. Käy ilmi, että Rautioiden vanhojen kolikoiden rahallinen ei arvo nouse muutamia euroja korkeammaksi.
"Nämä ovat hyvin yleisiä. Tyypillisiä suomalaisia sota-ajan pikkurahoja, joita monille ihmisille on jäänyt laatikoiden pohjalle", Löytynoja arvioi.
Arvokkaimmaksi rahaksi nousee vuodelta 1967 peräisin oleva hopeinen juhlaraha.
Rautiota ei harmita, vaikka rahoilla ei merkittävää rahallista arvoa olekaan. Tärkeintä on tunnearvo. "Ja oli hienoa saada selville rahojen alkuperä."
Löytynojan mukaan päivän arvokkain ja harvinaisin helmi oli vuoden 1926 sadan markan kultaraha, jonka arvo on vähintään tuhat euroa. Suurin osa rahoista oli kuitenkin pieniä kolikoita. "Aikansa yleistä käyttörahaa, joita löytyy varmasti kaikilta."
Yhteensä 130 ihmistä arviotutti vanhojen rahojensa arvon. "Väkeä kävi enemmän kuin uskoimme, jonoksi asti. Tarvetta toisellekin arviointi-iltapäivälle tuntuu siis olevan", Löytynoja arvioi.