Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisprojektin perään on kirjoitettu kysymysmerkki jo monta kertaa. Tällä viikolla hanke sai peräänsä noista merkeistä isoimman, ja kenties ratkaisevan. Nyt voi kysyä perustellummin kuin kertaakaan aiemmin, rakennetaanko voimalaa ylipäätään.
Tiistai oli Suomen teollisuushistorian yksi kummallisimmista. Hanhikivi 1:n pelastavaksi enkeliksi ilmaantui kuin tyhjästä mystinen kroatialaisyhtiö Migrit Solarna Energija.
Kaikella kunnioituksella Voimaosakeyhtiö SF ja Fennovoima: oletteko tosissanne vai oululaisittain ällyytättekö?
Pitkin viikkoa kuului epävirallisesti esitettyjä epäileviä kommentteja, joissa Migrit-uutisesta käytettiin muun muassa ilmaisua ”koominen”. Tämä oli siisteimmästä päästä.
Ydinvoimabisnes on suurten, tunnettujen ja vakavaraisten toimijoiden pelikenttää. Uutukainen ja pikkuruinen yhtiö, jonka tausta herättää kaikkea muuta kuin luottamusta, täyttää noita kriteerejä mahdollisimman huonosti.
Yhtiön taustalta löytyy vähälläkin googlettamisella venäläisiä, oligarkkipiireihin viittaavia nimiä. Ei olekaan mikään ihme, että sitä epäillään venäläistakapirujen bulvaaniyhtiöksi.
Yhtä suuri ihme on, ettei jälkiä sylttytehtaalle ole yritettykään peitellä sen kummemmin. Rusatom Overseas -yhtiön viestintäjohtaja Roman Djukarev sanoi Ylelle, että Rosatom ehkä hieman auttoi Fennovoimaa uuden sijoittajan metsästyksessä. Sama viesti oli luettavissa myös venäläistiedotusvälineistä.
Pikkuputiikin taustalla ei olisi niin suurta merkitystä, jos elettäisiin vielä neuvosto- tai edes Ukrainan sodan edeltävää aikaa. Hanhikivi 1:n omistus on kuitenkin tässä maailmantilanteessa turvallisuuspoliittinen kysymys.
Omistuksen merkityksen huomaa, kun katsoo Voimaosakeyhtiö SF:n omistajalistaa. Vihreän valon saadessaan Migrit Solarna Energia olisi Outokummun jälkeen toiseksi suurin kotimaiseksi katsottava omistaja. Varsinainen suomalaisomistus, ja -tahto, on jakaantunut pikkupaloihin.
Avoimesti venäläisen Rosatomin omistussiivu on 34 prosenttia. Sen ja Migritin osuus olisi yhteensä lähes 43 prosenttia. Kun suomalaisomistus on hajallaan, kahden ison osakkaan vähemmistö olisi helposti yhtäkkiä enemmistö.
Veikkaanpa, että asiasta puhutaan lähiaikoina Suomessa vallan perimmäisiä kammareita myöten.
Hallitusohjelmaan ei suinkaan kirjattu turhaan, tiettävästi ainakin miesmuistiin ensimmäistä kertaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on ”turvata maamme itsenäisyys”.
Myös energiapolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa, vaikkei sitä sanotakaan ääneen, vaan puhutaan yhteiskunnan kokonaisedusta. Näyttää siltä, että kroatialaisyhtiö on hätäratkaisu. Kun valtionyhtiö Fortum ei, ainakaan vielä, lähtenyt hankkeeseen, piti löytää paikkaaja.
Suomen hiljainen heinäkuu saattaa vielä muuttaa asetelmaa. Lomat antavat hyvän tekosyyn pitää tuumaustaukoa ja aikaa etsiä muita ratkaisuja. Tuskinpa Fortum-korttikaan on vielä pois pelattu.
Oma merkityksensä on sillä, että Migrittin taustaa selvitetään elinkeinoministeri Olli Rehnin johdolla. EU-komissaariaikanaan Rehn näki Fennovoima-hankkeessa sekä taloudellisia että poliittisia riskejä.
Suomessa, Oulun seudulla ja Pyhäjoella on nyt aihetta valmistautua myös siihen vaihtoehtoon, että Hanhikiven niemelle ei rakennetakaan ydinvoimalaa. Varman päälle sitä ei voi sanoa, mutta aiempaa mahdollisempaa se on.
Kaleva on tukenut Fennovoiman hanketta pääkirjoituksissaan johdonmukaisesti. Kalevan mielestä ydinvoimahankkeen omistuksen kotimaisuudesta, laajastikin tulkiten, ei pidä kuitenkaan olla mitään epäselvyyttä.
Migrit Solarna Energijan mahdollisuuksiin täyttää kotimaisuuskriteeri kohdistuu ainakin nyt suuria epäilyksiä. Yhtiöllä on melkoinen todistustaakka. Jos taustat ovat kunnossa, asiatkin ovat kunnossa.
Rakentamatta jääminen olisi iso takaisku koko Pohjois-Suomelle. Vielä suurempi takaisku olisi kuitenkin se, jos laitoksesta tulisi kymmeniksi vuosiksi yleistä epävarmuutta herättävä pelinappula.