Erkki Tuomioja vastaanotti tämänvuotisen Tieto-Finlandia-palkinnon torstaina Helsingissä. Hänen 26 000 euron palkinnon tuonut kirjansa Häivähdys punaista (
Tammi
) on kaksoiselämäkerta Tuomiojan äidinäidistä Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta.
Tuomiojan mielestä yksityistä ja yleistä historiaa ei voi eikä pidäkään erottaa. Ja molemmat on hyvä tuntea.
"Tähän sukuani koskevaan aiheeseen aloin kyllä perehtyä puhtaasti kiinnostuksesta historiantutkimukseen", ehti kiireinen ulkoministeri kertoa eduskuntatalossa keskiviikkona, kroatialaisen valtuuskunnan tapaamisen ja ulkoasianvaliokunnan kokouksen välissä.
Muuten historiasta kovasti innostunut Tuomioja ei nuorempana juurikaan ollut oman sukunsa vaiheista kiinnostunut.
"Kuka nyt olisi. Samat tarinat pyörivät aina vaan."
Sittemmin Tuomiojaa on kovasti kaduttanut, ettei hän tullut puhuneeksi äitinsä Vappu Tuomiojan kanssa juurikaan Hella Wuolijoesta, saati äitinsä tädistä Salmesta.
Kaikkien ihmisten ja sukujen tarinat ovat kiinnostavia ja liittyvät maidensa historiaan, mutta Virossa syntyneiden Murrikin sisarusten elämä ja aatteet olivat tavallista vaiherikkaampia ja värikkäämpiä.
Vanhempi sisar, kirjailija ja Suomen Yleisradion johtajana vuosina 1945-49 toiminut Hella (s. 1886) oli marxilainen vapaa-ajattelija, joka suhtautui hyväksyvästi Staliniin, vaikkei koskaan liittynyt kommunistisen puolueen jäseneksi, samalla kun hän varakkaana ihmisenä nautti mitä porvarillisimmasta elämäntyylistä.
Salmesta (s. 1888) tuli päätoiminen Kominternin agentti ja elämänsä loppuun saakka uskollinen kommunisti.
Hellasta tuli Suomen kansalainen, Salme taas oli muutamia vuosia Suomen kansalainen, mutta päätyi Britannian kansalaisuuteen.
Juuri hyvästä tutkijan otteesta Tuomiojaa kiitti torstaina puheessaan Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen, joka valitsi voittajan kuuden ehdokkaan.
- Erkki Tuomioja ei ole kirjoittanut sukukronikkaa, vaan etäisyyttä hakevalla kriittisen tutkijan otteella analyysin Suomen poliittisen historian yhdestä mielenkiintoisesta ulottuvuudesta.
Historia on perusta
Tuomiojan mielestä ilman historiantuntemusta jää leijumaan tilaan, josta ei näe eteen- eikä taaksepäin.
"Toisaalta ei pidä jäädä historian vangiksi. Monet myytit ovat jääneet elämään ja vaikuttavat kielteisesti yhteiskunnissa."
Ja vaikka historia onkin politiikanteon tärkeä ja välttämätön perusta, ei sen Tuomiojan mielestä kuitenkaan tule olla politiikanteon kohde.
"Aivan viime aikoinakin on nähty esimerkkejä siitä, miten parlamentteja, hallituksia ja viranomaisia vaaditaan määrittämään auktoritatiivisesti mikä on ´oikeata´ historiantulkintaa tai - mikä vielä vaarallisempaa - kriminalisoimaan sen mitä pidetään ´väärän´ historiantulkinnan esittämisenä", lausui Tuomioja kiitospuheessaan torstaina.
Tällä hän viittasi muun muassa Ranskan kansalliskokouksen hiljattain säätämään lakiin, joka kriminalisoisi Turkissa ensimmäisen maailmansodan aikana tapahtuneen armenialaisten kansanmurhan kieltämisen.
Viikon kirja
Heti palkintotilaisuuden jälkeen ulkoministeri lensi Brysseliin. Miten tällaiseen minuuttiaikatauluun mahtuu arkistojen ja asiakirjojen tutkiminen ja kirjoittaminen?
"Noo. Ei se varmasti EU-puheenjohtajuuskauden aikana olisikaan ollut mahdollista. Mutta sain käsikirjoituksen valmiiksi maaliskuussa. Ja kyllähän minä tein perustöitä kirjaa varten monta vuotta. Itse kirjoitusvaihe kesti seitsemän, kahdeksan kuukautta."
Tuomioja myös lukee kirjallisuutta äärettömän paljon. Ja ehtii peräti kirjoittaa lukemastaan arvioita nettisivustolleen. Viikon kirjana siellä on tällä viikolla Henrik Arnstadin kirja Ruotsin entisestä ulkoministeristä Christian Güntheristä.
Muiden suomalaisten mielestä viikon kirja taitaa kuitenkin olla Suomen nykyisen ulkoministerin oma kirja.
Muut palkintoehdokkaat olivat Petri Neuvosen toimittama Kerrostalot 1880-2000, Eero Saarenheimon Casanova ja Sprengtporten, Satu Salosen Sairaan hyvä potilas, Caterina Steniuksen Chaconne - Magnus Lindberg ja uusi musiikki sekä Ilmari Susiluodon Suuruuden laskuoppi - Venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys.
