Keskiviikkona odotus sitten loppui: Juha Sipilän (kesk.) tuleva hallitus julkisti ohjelmansa. Se sisältää yllätyksettömästi keppiä ja porkkanaa. Suomi on ajautunut niin syvään ahdinkoon, että muu kuin hevoskuuri olisi ollut yllätys ja pään panemista pensaaseen.
Ohjelma on hallituksen muodostajan ja hallituspuolueiden näköinen. Ohjelmassa on vain runsaat 30 sivua, tosin liitteitä on toinen mokoma. Perusporvarihallituksella on perusporvarihallituksen ohjelma. Vasemmiston ja vihreiden puuttuminen näkyy siinä selvästi.
Ohjelman kova ydin on julkisen talouden tasapainotus. Kovin etupainotteista se ei silti ole: velkaantuminen on määrä taittaa vaalikauden loppuun mennessä ja velaksi elämisen loppua vuonna 2021.
Ikään kuin talouden kaapelikäynnistyksenä kärkihankkeisiin ja käytännössä liikenneinfraan satsataan yhteensä 1,6 miljardia kertaluonteisesti vuoden 2018 loppuun mennessä.
Kymmenen miljardin euron kestävyysvaje aiotaan kattaa välittömillä neljän miljardin säästöillä. Pidemmän aikavälin rakenteellisilla uudistuksilla on määrä haalia kasaan toiset neljä miljardia.
Hallitus aikoo käyttää väkipyöränä jo kerran kaatunutta yhteiskuntasopimusta. Hallitus hakee yksikkötyökustannuksiin vähintään viiden prosentin leikkausta. Työmarkkinaosapuolten pitää sitoutua siihen alkusyksystä. Sipilä puhui suoraan miinusmerkkisistä palkkaratkaisuista eli palkanalennuksista. Ison kepin pehmikkeeksi hallitus tar-
joaa muutosturvan parantamista ja tuloverokevennyksiä.
Jos työmarkkinajärjestöt, käytännössä työntekijäjärjestöt, eivät lähde mukaan yhteiskuntasopimukseen, keväällä 2017 tulee puolitoista miljardia uusia säästöjä ja veronkorotuksia. Listalla on etenkin ay-liikkeelle kitkeriä asioita: lapsili-
sien, opintotuen ja työttömyysturvan leikkauksia sekä esimerkiksi vuorotteluvapaasta luopumista.
Koska hallituksella on eduskunnassa vankka enemmistö, sillä ei ole ainakaan aluksi hädän päivää. Nähtäväksi jää, kestääkö hallitussopu, kun ikävien säästöpäätösten teko alkaa.
Suurimmat yllätykset löytyivät salkkujaosta. Perussuomalaisten Timo Soini oli päätynyt kävelyllään valitsemaan ulko- ja eurooppaministerin salkun. Perinteisesti toiseksi suurimmalle hallituspuolueelle olisi kuulunut valtiovarainministeriys.
Kovimmista päätöksistä joutuukin Sipilän ohella kuumimpaan tuleen tuleva valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) Eräänlaiseen poliittiseen ”nakkisuojaan” pääsevä Soini ei ole salaillut kiinnostustaan ulkoministerin tehtävään. Hänen edessään on tosin sovittautuminen etenkin Suomen EU-politiikan pitkään linjaan.
Pienoinen yllätys oli sekin, että keskusta saa kuusi salkkua eli kaksi enemmän kuin kumppaninsa. Ministerien määrän supistus jäi lopulta kolmeen. Tavoite valtiosihteereistä luopumisestakaan ei toteutunut täysin. Ministerisalkkujen jako alkoi kokoomuksessa yllätyksettä.
Pääkirjoitus