Hallituksen ydinenergialinjaus estää sähkön hinnan karkaamisen korkeuksiin tulevina vuosina. Suomen teollisuudelle päätös viestittää, että investointeja kannattaa vastedeskin tehdä tänne. Fennovoimalle menevä lupa antaa Pohjois-Suomelle aiheen juhlia.
Hallituksen pääpuolueet kokoomus ja keskusta panivat keskiviikkona kirkon keskelle kylää. Kun kokoomus olisi halunnut kolme uutta ydinvoimalaa, ja keskustalle yksikin teki tiukkaa, ratkaisu kahdesta ydinvoimalasta oli kummallekin siedettävä kompromissi.
Kun mukaan paketoidaan hallituksen jo tiistaina päättämä uusiutuvan energian jättipaketti, voi kuitenkin sanoa, että keskusta ja etenkin elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen todella näyttivät kyntensä. Puolueen kannattajakunnalle uusiutuvan energian kytkeminen ydinvoimaratkaisuun oli tärkeä ja poliittisesti nerokas veto. Uutta ydinvoimaa halajava kokoomus saatiin kumartamaan syvään aatteille ja tuille, joille se ei näihin asti ole suuremmin lämmennyt.
Hallituksen ydinvoimalinjaus turvaa sen, että sähköenergian hinnan pitäisi tulevien vuosikymmenten aikana pysyä siedettävänä niin elinkeinoelämälle kuin kansalaisillekin. Edullinen energia taas on taloudellisen menestyksen peruspilareita. Jos Suomen teollisuus ei pärjää, myös hyvinvointiyhteiskunta yskii. Tämä vaikutussuhde ei ole katkennut.
Erityisesti Pohjois-Suomelle hallituksen päätös on kauaskantoinen. Investoinnin koon perusteella uutta voimalaa voi verrata Rautaruukin Raahen-tehtaisiin tai Tornion terästehtaaseen. Kyseessä on kaikilla mittapuilla jättimäinen projekti.
Yksityisesti rahoitettava miljardihanke tuo joko Simoon tai Pyhäjoelle satoja rakennusaikaisia työpaikkoja, eikä voimalan työllistävä vaikutus ole vähäinen senkään jälkeen kun se on toiminnassa. Voimalan pitkän jakson aluetaloudelliset vaikutukset tulevat kuitenkin muusta kuin itse voimalan työpaikoista. Voimalan tulo Perämeren rannikolle on ennen kaikkea uusi todiste pohjoisen potentiaalista, josta uudet kaivoshankkeetkin kertovat.
Jos keskusta osoitti nokkeluutta energiaratkaisun paketoinnissa, Fennovoiman suuri oivallus oli sijoittaa oma hankkeensa Pohjois-Suomeen. Näin se varmisti aluepolitiikkaa puolustavan keskustan hyväksynnän. Toisaalta se tulkinta, että voimalalupa Fennovoimalle olisi vain aluepolitiikkaa, menee ojan puolelle. Perämeren rannikolla on satojen kilometrien matkalla suurteollisuutta, joka tarvitsee sähköä terawattimäärin. Uusi voimala, tulee se sitten Simoon tai Pyhäjoelle, on tämän teollisuuden kannalta oikeassa paikassa.
Hallituksen esitys menee nyt eduskuntaan, jolle pitää antaa aikaa asian tarkkaan käsittelyyn. Lähes varmaa on, että eduskunnan päätös noudattaa hallituksen ratkaisua.
Nyt katse on syytä kääntää myös suomalaiseen elinkeinoelämään, joka on ääni väristen vaatinut niin sanottua perusvoimaratkaisua eli uutta ydinvoimaa. Teollisuuden on syytä vastata huutoonsa. Kansakunnalla on lupa odottaa investointeja ja äärimmäistä pidättyvyyttä tuotannon lopetuksissa tai siirroissa ulkomaille.
Outokumpu rytmitti jo muutama viikko sitten Tornion ferrokromitehtaansa laajennuksen ydinvoima-aikatauluun. Kun Outokumpu kohta näyttää tietä ja ilmoittaa investoinnista, on sen jälkeen muiden vuoro.
Ydinvoima ei ole ongelmatonta. Vaikeimpiin asioihin kuuluu radioaktiivisen jätteen loppusijoitus. Suomen kallioperä on kuitenkin säilytyspaikoista ehkä maailman varmin.
Kun fossiilisten polttoaineiden käyttö pitää ilmastosyistä painaa vähitellen kohti nollaa, ydinvoima on tarjolla olevista vaihtoehdoista paras, ainakin toistaiseksi. Millään uusista energiamuodoista ei vielä voi kattaa sitä tarvetta, joka ydinvoimalla voidaan täyttää. Suomalaisten kannalta paljon parempi on se, että käyttämämme ydinsähkö tulee omista laitoksistamme, ei esimerkiksi itärajan takaa.
Tulevilla työmailla pitää ottaa opiksi Olkiluoto 3:n rakentamisen lukuisista ongelmista. Koekappaleita ei Suomeen enempää tarvita.
Kunnia-asiaksi rakentajayhtiöiden pitää ottaa myös se, että mahdollisimman suuri osa uusien voimaloiden rakentajista ja tekniikasta tulee Suomesta.